Ponnekasta toimintaa

Uusi vuosi on alkanut Muistiyhdistyksellä ja työikäisten päivätoiminnassa Ponne toiminnassa. Meillä harjoittelussa olleet 3. vuoden toimintaterapeuttiopiskelijat Aleksi ja Henna kertovat harjoittelusyksystään Ponne toiminnassa näin:

Mistä on onnistunut syksy tehty? Innostuksesta ja veikeistä ilmeistä. Ennakkoluulottomasta kokeilun ilosta, tutkimisesta ja yhteisistä pohdinnoista. Osallistumisesta ja osallisuudesta. Uuden oppimisesta ja itsensä ylittämisestä. Jopa pienestä kilpailuhengestä. Niistä on onnistunut syksy tehty!

Syksyn mittaan olemme toteuttaneet toimintaterapiaharjoitteluamme ja ohjanneet toiminnallisia ryhmätapaamisia Ponne päivätoiminnan maanantain ryhmälle. Ryhmäkertojen tavoitteena on ollut ylläpitää aivoterveyttä sekä musiikin että toiminnan keinoin. Ryhmäläiset antoivatkin monenlaisia ideoita tapaamisiin jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, ja lähdimmekin toteuttamaan näitä toimintaterapeuttisin ottein.

Vietimme tapaamiskertoja mm. tutustumalla toisiimme musiikin avulla sekä erilaisten musavisojen parissa, joiden teemana olivat mm. käännöskappaleet ja vedetään hatusta - teemakappaleet. Joulukuun koittaessa joulumusavisa toteutui yhteislaululla höystettynä. Isona etuna oli, että pääsimme ajoittain käyttämään myös suurempaa tilaa, mikä mahdollisti ryhmäläisten toivomat pelilliset sekä luontoaiheiset toiminnot. Nämä toteutuivat mm. ilmapallopelein ja kuivakalastuksen muodossa. Ryhmäläisen aloitteesta innostuimme myös tanssimaan tuoli-letkajenkkaa!

Ihmisen elämä tapahtuu erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä. Ryhmään liittyminen ja kuuluminen on ihmisen perustarpeita. Ryhmä antaa tukea ja parhaimmillaan voimaannuttaa ihmistä. Ryhmien ulkopuolelle jääminen voi mahdollisesti johtaa syrjäytymiseen ja pahimmillaan tilaan, jossa ihminen jää pois välttämättömistä ja merkityksellisistä toiminnoista. Toimintaterapiassa olemme kiinnostuneita ihmisestä toiminnallisena yksilönä ja toiminnan vaikutuksesta hyvinvointiin. On ollut ilo huomata, että Ponne ryhmäläisten halu tehdä ja toimia ovat mahdollistaneet merkitykselliset toiminnat yhdessä ryhmän kanssa, mikä on vahvistanut heidän toiminnallista identiteettiään. Harjoittelun suurin anti on ollut huomata, että iästä, paikasta ja toimintakyvyn haasteista huolimatta yhdessä tekemisellä ja toiminnalla on voimaa!