Seksuaalisuus ja seksielämä parisuhteessa silloin, kun toisella puolisoista on muistisairaus

SEKSI! Kas siinä sana, johon törmää päivittäin ja joka paikassa nykyään. Useimmiten seksi liitetään nuorehkoihin ihmisiin ja yleinen ajatus on, ettei seksi enää iäkkäämpää väestöä koske. Tämä ajatus on harha, sillä tutkimusten mukaan ikääntyvillä voi olla hyvinkin aktiivinen seksielämä siitä huolimatta, että ikä tuo mukanaan erilaisia haasteita. Monet muistisairaiden seksuaalisuuteen liittyvät tutkimukset liittyvät sairauden loppuvaiheeseen ja seksuaalisiin käytösmuutoksiin. On vain vähän tietoa siitä, miten seksuaalisuus näkyy parisuhteessa sairauden alkuvaiheessa. Onko seksielämä yhteinen voimavara vai onko se vaikea asia, joka uuvuttaa puolisoita? Miten seksuaalisuus näkyy parisuhteessa ja tulevatko molempien tarpeet huomioiduksi?

Olen omassa työssäni muistipariskuntien kanssa törmännyt kommenttiin, ettei seksuaalisuus enää koske heitä, koska he ovat jo niin vanhoja. Toisaalta he ovat kertoneet, että läheisyys on lisääntynyt ja rakkauden tunne vahvistunut muistisairauden myötä. Toisin sanoen seksuaalisuus kyllä on vahvasti läsnä elämässä, mutta ehkä se ”perinteinen seksi” on jäänyt vähemmälle. Oikeastaan voisikin olla parempi puhua intiimistä läheisyydestä kuin seksistä. Monenlaiset myytit ja uskomukset ohjaavat ajatteluamme. Suurin osa ihmisistä, jotka kohtaavat seksuaalisuuden ongelmia eivät hae ongelmaansa apua. Erään tutkimuksen mukaan esimerkiksi erektiohäiriöön jätti apua hakematta 78% apua tarvitsevista (Baldwin, K. yms 2003). Syitä on monia. Nolottaa ottaa puheeksi, tunne siitä ettei muilla ole näitä samoja ongelmia, huoli väärinymmärretyksi tulemisesta, stereotypia seksittömästä ikäihmisestä ja niin edelleen. Yli 80% ikäihmisistä, jotka olisivat tarvinneet apua, olisivat toivoneet, että ammattihenkilö olisi ottanut asian ensin puheeksi. On kuitenkin yleistä, ettei ammattilaisetkaan osaa näistä asioista kysyä.

Seksi ja seksuaalisuus eivät ole sama asia, vaikka niin usein ajatellaan. Seksuaalisuus tarkoittaa sitä, millaisia olemme, kuinka ajattelemme ja kenestä pidämme. Seksuaalisuus on meissä mukana aina, olipa elämäntilanteemme tai ikämme mikä tahansa. Se näkyy muun muassa pukeutumisessamme, käyttäytymisessämme ja rooleissamme. Seksi puolestaan tarkoittaa seksuaalisia tekoja, joita teemme. Se siis tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. On todennäköistä, ettei seksielämä ole ikääntyessä ihan samanlaista kuin se oli nuoruudessa. Iän myötä erilaiset sairaudet, lääkitys, vaihdevuodet, liikerajoitteet ja kivut haastavat seksielämää. Haasteista huolimatta kosketuksen kaipuu yleensä säilyy ja aktiivisella seksielämällä on paljon positiivisia vaikutuksia mm. mielen hyvinvointiin ja fyysiseen terveyteen. On hyvä huomioida, että ikääntyessä seksin yhdyntäkeskeisyys vähenee ja vaikkei yhdyntöjä olisi lainkaan, voi olla muunlaista seksielämää.  Läheisyyttä puolison kanssa voi kokea vaikka tanssissa, yhteisissä saunahetkissä, halauksissa ja vierekkäin tv:tä katsellessa.

Seksuaalisuus ja seksielämä voi olla parisuhteelle valtava voimavara silloin, kun toisella on todettu etenevä muistisairaus. Puolison lähellä oleminen tässä ja nyt antaa iloa ja onnistumisen kokemuksia. Yhdessä oleminen tukee molempien tunnetta entisenlaisesta parisuhteesta. Pikkuhiljaa sairauden edetessä muutoksia alkaa näkymään myös seksuaalisuuden saralla. Valitettavan usein seksuaaliset käytösmuutokset tulevat yllätyksenä, sillä niistä ei juurikaan puhuta. Muistisairauden myötä lisääntyvä aloitekyvyn heikentyminen, itsestä huolehtimisen vaikeudet, puolisoiden roolien muuttuminen ja vähäiset voimavarat vaikuttavat seksuaaliseen kanssakäymiseen puolison kanssa. Joskus haasteeksi voi muodostua muistisairauden myötä voimakkaasti lisääntynyt kiinnostus seksiin. Molempien puolisoiden mielessä on usein monenlaisia tulevaisuuteen liittyviä huolia ja pelkoja. Hyvin usein aiheesta tehnyt artikkelit ja uutiset lähestyvät asiaa raskaimman kautta. ”Muistisairas lähenteli toista asukasta hoivakodissa” tai ”Muistisairas tyydytti itseään julkisella paikalla”. Tällaiset otsikot eivät huolta ainakaan hälvennä. Olisi äärettömän tärkeää, että muistisairaan ja puolison seksuaalisuus huomioitaisiin myös silloin, kun muistisairaus etenee. Ratkaisevassa roolissa on muistityön ammattilaisten oikeanlainen suhtautuminen. Vaikka muistisairaus aiheuttaa parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen monenlaista haastetta, vain harva hakee ongelmiinsa apua kuten edellä jo mainitsin. Asioista on joskus vaikea puhua myöskään puolison tai ystävien kanssa. Liian moni jää siis ongelmiensa kanssa yksin.

Työni muistipariskuntien kanssa herätti kiinnostukseni ikääntyneiden ja muistisairaiden sekä omaispuolisoiden seksuaalisuuteen ja sen tukemisen mahdollisuuksiin. Opiskelen tällä hetkellä seksuaalineuvojaksi ja teen opinnäytetyönäni kyselytutkimuksen aiheella Seksuaalisuus ja seksielämä parisuhteessa silloin, kun toisella puolisoista on muistisairaus. Kerättyä tietoa voi hyödyntää sekä pariskunnat että heidän kanssaan toimivat ammattihenkilöt. Toivon, että tiedon avulla voidaan madaltaa kynnystä ottaa puheeksi myös seksuaalisuuteen liittyviä asioita.

Kyselytutkimus löytyy linkkinä tämän blogin lopusta. Se on tarkoitettu parisuhteessa oleville muistisairaille ja heidän puolisoilleen. Siihen ei vastata yhdessä vaan kumpikin erikseen. Tässä on liitteenä myös tulostettava versio, jonka voi halutessaan tulostaa ja postittaa täytettynä minulle (os. Oulun Seudun Muistiyhdistys, Maaret Meriläinen, Asemakatu 24, 90100 Oulu).  

Toivon erittäin runsasta osallistumista, sillä mitä isompi määrä vastaajia, sitä yleistettävämmät tulokset ovat. Kysymyksiä on vain 15 ja niistä suurin osa on nopeasti vastattavia monivalintakysymyksiä. Kyselyn tulokset esitellään marraskuussa Muistikonferenssissa Helsingissä ja lisäksi ne julkaistaan Oulun Seudun Muistiyhdistyksen nettisivuilla.

SAATEKIRJE:
Saatekirje kyselytutkimukseen_seksuaalisuus parisuhteessa

LINKKI SÄHKÖISEEN KYSELYYN:
https://my.surveypal.com/seksuaalisuus-parisuhteessa

LINKKI TULOSTETTAVAAN KYSELYYN:
Kyselytutkimus_Seksuaalisuus ja seksielämä parisuhteessa

Maaret Meriläinen

toimintaterapeutti, seksuaalineuvoja (koul.)

Lähelläsi-hanke, Oulun Seudun Muistiyhdistys

Elämä edellä -kannanotto luovutettiin kansanedustajille

Oulun Seudun Muistiyhdistyksen pariskunnat luovuttivat 21. helmikuuta Elämä edellä -Parisuhde ja muistisairaus -kannanoton kansanedustajille. Kannanotto luovutettiin Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa ja sen vastaanotti kymmenen kansanedustajaa. 

Elämä edellä    
Parisuhde ja muistisairaus                

Ennen muistisairauden tuloa perheeseemme uskoimme ymmärtävämme, mitä sairaus merkitsee sairastuneelle ja hänen läheisilleen. Nyt tiedämme paljon enemmän. Sairaus on yhteinen haaste. Siitä muodostuu hyvin pian kiinteä osa yhteistä elämäämme ja näin jatkuu loppuun asti.

Maassamme on noin 200 000 muistisairasta, joten sairaus koskettaa perheiden arjessa noin puolta miljoonaa suomalaista. Monet jäävät yksin ja ilman tukea.

Sairauden toteaminen nostaa aluksi pintaan monenlaisia tunteita, myös kielteisiä. Ne on uskallettava kokea. Vähitellen selviää, että sairaus tuo elämään paljon muutoksia ja uusien asioiden omaksumista. Perheissä kysytään, onko elämä merkityksellistä sairaudesta huolimatta ja voimmeko olla entiseen tapaan puolisoita. Jokaisella pariskunnalla on omat tarpeensa, toiveensa ja haasteensa, ja siksi on oleellista, että palvelut suunnitellaan ja toteutetaan jokaisen pariskunnan tarpeista lähtien.

Meillä on ollut mahdollisuus osallistua Oulun Seudun Muistiyhdistyksen järjestämiin pariskuntien tapaamisiin, jotka olemme kokeneet voimaannuttavina. Meille on ollut tärkeää, että meidät on kohdattu yhdessä leimaamatta sairastuneeksi ja hoitajaksi. Olemme saaneet oikeaan aikaan oikeaa tietoa, oppineet löytämään myönteisyyttä ja toivoa sekä tutustuneet muihin samassa elämäntilanteessa oleviin. Ilman tällaista toimintaa olisimme olleet pulassa. Olemme etuoikeutettuja, sillä kaikkialla Suomessa ei ole tarjolla vastaavaa toimintaa.

Meitä huolestuttaa kuitenkin tuen epävarmuus ja määräaikaisuus. Työntekijät saattavat vaihtua. Tuttu henkilökunta sekä terveydenhuollossa että yhdistyksissä on meille tärkeä, sillä se antaa meille turvallisuuden ja pysyvyyden tunteen. Muistiyhdistysten tekemä elämänlaatua lisäävä ja toimintakykyä tukeva yhteistyö kuntien kanssa säästää vuosittain merkittävästi yhteiskunnan varoja. Hyvinvoiva parisuhde lisää molempien puolisoiden jaksamista ja mahdollisuutta asua yhdessä omassa kodissaan. Puolison panos muistisairaan huolehtijana on merkittävä, minkä vuoksi omaisen hyvinvoinnista on huolehdittava.

Muistiperheenä tarvitsemme tukea ja rinnalla kulkijoita koko sairauden matkalla. Kaipaamme asiantuntevaa ja meitä kunnioittavaa kohtaamista ja sitä, että meidät kohdataan yhdessä. Toivomme, että te päättäjät huolehditte, että muistisairaiden ja heidän omaistensa julkisiin palveluihin ja muistiyhdistysten toimintaan osoitetaan riittävät, pysyvät resurssit. Toivomme myös, että eduskunta ja muut instituutiot käyttävät meitä muistisairaita ja läheisiä kokemusasiantuntijoina suunniteltaessa meitä koskevia palveluita ja lainsäädäntöä.

Puoliso sairastuu muistisairauteen, miten käy parisuhteen?

Parisuhteen hoitamisessa on haasteita ilman toisen sairastumistakin. Pitkään kestänyt avioliitto on jo koulinut molempia ymmärtämään ja osin hyväksymään toisen ”oikkuja”. Vanha totuushan on, että toista ihmistä ei voi muuttaa mieleiseksi. On siis itse katsottava peiliin. Puolisin sairastuessa muistisairauteen usein siinä tulee kaupantekijäksi myös Alzheimerin tauti. Alkushokki aiheuttaa hämmennystä, epätietoisuutta ja pelkoa, mistä nyt on kysymys. Usein sairastuva huomaa itsessään tapahtuvan muutoksen, ”muisti alkaa pätkiä”, unohtelee asioita. Puoliso ei välttämättä huomaa toisessa tapahtuvaa muutosta, ” ainahan se on ollut tuollainen”. Meille kaikille sattuu, että unohdamme tapaamisen tai lupauksen toimittaa jokin tehtävä, autonavaimethan ovat jatkuvasti hukassa. Huolestuttavaa on kun myös persoonassa tapahtuu muutoksia. Hukassa olevien tavaroiden lisäksi tutut paikat alkavat tuntua oudoilta. Myös saman asian kysymistä useaan kertaan, ei muista joko syötiin? Onko nyt aamu vai ilta? Pukeutuminen sään mukaisesti tuottaa ongelmia. Kenen nämä kengät ovat? Ei tunnista omia tavaroitaan. Kaupungissa tutussa ympäristössä kulkenut työssä vuosi kymmenet, ei tunnista paikkaa. Tien risteyksessä ei pysty päättämään minne pitää mennä.

Tässä vaiheessa ollaan jo aika pitkällä ja ollaan päätytty diagnoosiin muistisairaus. Pelottava sana. Muistisairauden alku. Kaikilla se ei ilmene samanlaisena. Muistivaikeudet tulevat lähes kaikilla ensimmäisinä esille, myös luonteenpiirteet saattavat muuttua, tai ehkä luonne pysyy samanlaisena, mutta jotakin luonteenpiirteitä alkaa korostua, esim. ärtyisyys, kiukun purkaukset myöskin iloisuuden osoituksia tai iloisuuden katoaminen. Sairauden edetessä tavaroita etsitään, myöskin yölliset touhuamiset, ”tavaroiden järjestelyt”, unohtaa lääkkeet, onko jo ottanut? Varmuuden vuoksi ottaa uudestaan, ei löydä omaan sänkyyn. Tutulla kotikylällä ei osaa kotia.

Ensimmäisten oireiden ilmennyttyä ei ole yhtään liian aikaista varata aika terveyskeskuksesta/lääkäriltä. Puolison, tai muun läheisen mukanaolo on ehdottoman tärkeää. Muistisairas ei muista mistä lääkärissä puhuttiin. Häntä itseäkin huolestuttaa oma tila? Ammattitaitoinen lääkäri ohjaa potilaan muistihoitajan luo jossa tehdään muistiseulonta. Kun lääkäri toteaa, että on kysymyksessä mahdollisesti muistisairaus ja ehkä Alzheimerin tauti. Potilas ohjataan neurologille jatko tutkimuksiin.
Miten elämä jatkuu tästä eteenpäin?
Kukaan ei tiedä miten sairaus jatkuu? Usein hitaasti edeten joskus harppauksin, vielä jos on kysymys myös Alzheimerin taudista, se tuo oman mausteensa sairaudenkuvaan. Tulee huonompia ajanjaksoja, mutta myös hyviä ja rauhallisia viikkojenkin jaksoja. Tärkeää on, että hyviä hetkiä vaalitaan ja huonoista pyritään nopeasti pois.
Tässä tulee mieleen lukemani Liisa Hyssälän kesäkolumni olla ”rekenä ja kelekkana” kansanedustajan työssä. Miehen ja naisen puolison ja muun läheisen roolit ovat poikkeavia. Yli kuudenvuoden omaishoitaja kokemuksella kerron näkemykseni 81 vuotiaana miehenä. Omakoti huushollissa on sisällä ja ulkona, katolla ja katon alla aina jotakin laittamista, kun pääset työn alkuun, niin pitää lähteä hakemaan milloin mitäkin kadonnutta tavaraa. Käyt kaupassa, apteekissa, varaat tk:sta aikoja, huolehdit, että reseptit ovat ajantasalla, maksat laskut, pidät huolen, että lääkkeet otetaan ajallaan, huolehdit ruokailuajoista, opettelet laittamaan ruokaa, vastailet hermostumatta samoihin kysymyksiin päivästä toiseen kymmenenkin kertaa samaan kysymykseen, saat nuhteita ja moititaan, kun teet tuonkin noin tai noin joskus mitkään asiat eivät loksahda kohdilleen. Tässä ajassa olisi jo ison kiven siirrellyt useaan kertaan pihan reunalta toiselle, ottaa joskus niin pattiin.
Pitää muistaa huolehtia vielä omistakin tarpeista ja hyvinvoinnista. Tässä tuleekin se opetus. Muistisairaan kanssa ei hyödytä riidellä, inttää, ei tehdä mitään mikä pahentaa tilannetta. On pyrittävä nopeasti pois patti tilanteesta. Kannattaa pyytää anteeksi (vaikkei tiedä miksi) ja ottaa kainaloon, pyytää vaikka ulos lenkille, metsä rauhoittaa. Tässä joku ajattelee, että ompa ukko tossunalla, näin on, mutta konstit ovat yhtä vähäiset, kuin ihmisellä jolla on vain yksi jalka ja pitäisi juosta.

On tässä kuitenkin yksi opetus. Kun emme pysty muistisairautta parantamaan, siihen ei ole lääkettä ? Muistisairasta ei tarvitse paapoa, eikä huomauttaa, että hän on muistisairas. Hän on rakastettava ihminen. Häntä on kannustettava niin normaaliin elämään, kun se vain on mahdollista, muistisairaan pitää saada yrittää ja epäonnistuakin, on viisasta laskea rimaa ja antaa tavaroiden löytää uusia paikkoja. Hänen fyysisestä ja henkisestäkin kunnosta on pidettävä huolta, hänen kanssa pitää kulkea ulkona, teattereissa, elokuvissa, kaikissa mistä hän on ennen sairastumistaan pitänyt, hänen kanssa pitää myös matkustaa, eristäminen on pahasta. Huumorilla, jota molemmat ymmärtävät, on suuri merkitys. Kannattaa tehdä asioita jotka tekevät oman elämän helpommaksi kestää. Loukkaavia sanoja on vältettävä. Me olemme jo yhdeksääkymmentä käyvä pari. Tänä päivänä muistisairaus osuu vielä täydessä työiässä olevien kohdalle. Niinpä on pyrittävä harjoittaa sopuisaa rinnakkaiseloa jotta on helpompi kohdata läheinen ihminen, silloin, kun hän tarvitsee sinua. Oulun Seudun Muistiyhdistys ja Oulun Seudun omaishoitajien yhdistykset tarjoavat todella merkittävää apua ja monenlaista viriketoimintaa jäsenilleen, vertaistuki on yksi merkittävä tekijä parisuhteen ylläpitämisessä ja jaksamisessa.
Koti vai hoivapaikka?
Tänä päivänä puhutaan paljon siitä, että ihmisten tulisi selviytyä kotona mahdollisimman pitkään. Tähän meillä on tahtoa varmasti jokaisella, mutta aina se ei ole paras vaihtoehto. On yksinasujia etenkin vanhuksia joiden kohdalla saattaa olla laadukas hoivapaikka oikea asumismuoto. Kotona asumisen vaihtoehto tulisi huomioida ja rakentamisen yhteydessä. Toivottavasti terveys on säilynyt ja on ilo nauttia virkeistä eläkepäivistä.

Sote-koordinaattori Eija Tolonen painotti Kalevan kirjoituksessaan, mitä otettava rakentamisessa huomioon, kun ei ole vielä ongelmia.

Toivotan iloista mieltä

Esko Siika-aho

Oulun Seudun Muistiaktiivit ryhmän jäsen

Suojaa aivosi työpäivän aikana!

Aivoista tulee huolehtia myös työpäivän aikana, sillä aivot ovat työelämässä, erityisesti tietotyössä kovan paineen alaisena. Ihmisen, työn, osaamisen, teknologian ja työympäristön vuorovaikutus asettaa suuria vaatimuksia muistille, tarkkaavaisuudelle sekä havainto- ja ajattelukyvylle.  Tällöin apuun tulee kognitiivinen ergonomia, jonka ideana on aivojen hyvinvoinnin edistäminen – samaan tapaan kuin perinteisellä ergonomialla edistetään kehon hyvinvointia – tavoitteena sujuva työnteko.

Millaisia keinoja aivojen kuormituksen vähentämiseksi on? Teet hyvän työn aivoillesi, kun suojaat aivojasi liialta tietotulvalta, sillä jatkuva ärsyketulva on aivoille suuri haaste. Monen asian yhtäaikainen tekeminen kuormittaa turhaan muistia ja aivoja aiheuttaen virheitä ja unohduksia. On parempi keskittyä tekemään kukin työtehtävä kerralla loppuun ja siirtyä sitten hallitusti toiseen. Työn tauottaminen tasaisin väliajoin, tukee aivojen hyvinvointia. Työpäivien on hyvä olla huokoisia ja sisältää ”joutokäyntiaikaa”, sillä jatkuva suorittaminen ei tue luovuutta ja uusia ideoita.

Keskeytykset kuormittavat aivoja, mutta turhia keskeytyksiä voidaan vähentää. Oven voi sulkea ja puhelimien, tietokoneiden ja muun tekniikan ilmoitus- ja hälyäänet voi säätää hiljaiselle tai kokonaan pois. Äänet ja liikehdintä voivat häiritä myös työkaveria. Työn rajaaminen on olennainen osa aivojen suojaamista. Työtehtävien priorisointi, määräaikojen joustavuus ja delegoinnin mahdollisuus vähentävät kuormitusta. Työaika on syytä rajata erottumaan selkeästi vapaa-ajasta, sillä aivojen jatkuva rasittaminen haittaa oppimista, muistia ja rentoutumista sekä heikentää palautumista.

Aivosilta-hankkeessa olemme järjestäneet Aivovartteja. Näiden avulla viemme työpaikoille tietoa aivojen kuormittumisesta ja keinoista turhan kuormituksen vähentämiseksi. Useimmiten työyhteisöissä esiin nousevia teemoja ovat: työn rajaaminen, turhat keskeytykset ja työrauhan ylläpito. Näistä asioista on tärkeää keskustella, koska näin viedään prosessia eteenpäin kohti parempaa aivojen ergonomiaa. Yhdessä sopien saadaan pelisääntöjä ja pysyviä muutoksia aikaan. Aivot tykkäävät työskennellä positiivisessa ilmapiirissä. Tästä on jokainen itse vastuussa, minkälaista henkeä työpaikalleen on luomassa.

Työn lisäksi myös arki voi olla stressaavaa ja samoilla aivoilla on pärjättävä työssä ja vapaa-ajalla. Stressaantuneet aivot jumittuvat, luovuus tukkeutuu sekä ongelmanratkaisukyky heikkenee. Tarkkaavaisuus, keskittymiskyky ja oppimiskyky ovat koetuksella, virheriski kasvaa, uupuminen uhkaa ja sosiaaliset vuorovaikutustaidot rapautuvat. Lisäksi liiallinen stressi nostaa verenpainetta, joka pitkään koholla ollessaan vahingoittaa aivoja. Palautuminen työpäivän aikana ja sen jälkeen on ensiarvoisen tärkeää. Kuormittuneet aivot kyllä palautuvat, kun niiden antaa elpyä. Vaikka yhteiskunta digitalisoituu ja keinoäly on monin tavoin helpottamassa työntekoa, niin luovuutta ja vuorovaikutusta ei voi korvata. Siksi on erityisen tärkeää huolehtia aivojen jaksamisesta. Aivoterveyttä tukevat myös elämäntavat, kuten terveellinen ravinto, riittävä uni, liikunta, päihteettömyys ja painonhallinta. Jokainen voi pienentää riskiään sairastua muistisairauksiin huolehtimalla aivoterveydestään niin elintapojen kuin työtapojenkin osalta.

Stressin vaikutuksesta aivoihin on mahdollisuus kuulla lisää Keskustan seurakuntatalolla maanantaina 11.3. klo 17, kun professori, aivotutkija Minna Huotilainen puhuu teemalla Vaali aivojasi vahingoittavalta stressiltä”. Kaikille avoimen yleisöluennon järjestävät yhteistyössä Aivosilta-hanke ja Pohjois-Suomen NV-Neurologiset vammaisjärjestöt. Luento on osa valtakunnallista Aivoviikkoa. Aivoviikon teema on Vaali aivojasi! Lisätietoa muista Oulun Aivoviikon tapahtumista www.osmy.fi. Tapahtumat ovat maksuttomia ja kaikille avoimia. Tervetuloa mukaan kaikki aivoterveyden edistämisestä kiinnostuneet!

Aivoterveysasiantuntijat, Kaisa Hartikka ja Paula Mustonen

Aivosilta-hanke

Oulun Seudun Muistiyhdistys

Aivojumppaa verkossa

Aivoterveydestä puhuttaessa nousee esille aivojen treenaaminen ja haastaminen. Monille on tuttua sanaristikot, sudokut ja lukeminen. Osa treenaa aivoja opettelemalla uutta kieltä tai tekemällä käsitöitä. Nykyään verkosta löytyy hyviä ja sopivan haastavia tehtäviä. Tietokoneella tai kännykällä ei tarvitse olla päivittäin tuntikausia, mutta silloin tällöin verkkoympäristön hyödyntäminen voi olla mukavaa vaihtelua. Tässä haluaisinkin jakaa muutamia vinkkejä, joilla pääsee alkuun. Klikkaamalla tummennettua sanaa pääset suoraan verkkosivustojen tehtäviin.

Mitä sitä sitten netissä voisi tehdä?

Muistipuisto -verkkosivustolta löytyy monipuolisesti eri aivotreenejä. Muistopuistosta löytyy viisi erilaista teemaa, joiden alta löytyy aiheesta tietoa ja siihen liittyviä tehtäviä. Suosittelen kokeilemaan ”Treenejä aivoille” -osiota. Sen kautta voi harjoitella  tarkkaavuutta, hahmotusta, muistia ja päättelyä. Muistipuisto on yksi Miina Sillanpää Säätiön hankkeista. Muistopuisto on muistisairauteen sairastuneille ihmisille ja aivoterveydestään kiinnostuneille ikääntyville suunnattu helppokäyttöinen verkkopalvelu.

ImpulssiTämä linkki ohjaa Miina Sillanpää Säätiön kehittämälle Impulssi -verkkopalveluun, joka tarjoaa monipuolisesti erilaisia aivotreenejä. Sieltä suosittelen valitsemaan “Innostu aivotreenistä” -osion. Kyseisen osion alta löytyy paljon erilaisia harjoituksia. Harjoituksia on esimerkiksi musiikkiin, loruihin, muistiin ja hahmottamiseen liittyen.

Papunetin tehtävät -Papunetistä löytyy peruspelejä, kuten sudokua ja muistipeliä. Tältä sivustolta suosittelen kokeilemaan kellonaika- ja lukudominoa. Tehtävä vaatii mm. hahmottamista ja loogista päättelyä.

Papunetin pelit -Täältä Papunetin osiosta voi kokeilla esimerkiksi Musavisaa, jossa pitää tunnistaa eri soittimia äänen perusteella.

Älypään logiikkapelit  -Älypään etusivulta on valittavissa monia hyviä aivotreenejä. Tästä linkistä pääsee suoraan logiikkapeli-osioon, josta suosittelen kokeilemaan Aivojumppa-peliä. Tällä sivustolla tekemistä hidastaa mainosten katsominen, mutta mainoksen jälkeen pääsee pelaamaan peliä.

 

Lisäksi useimmissa älypuhelimissa on mahdollista Play Kaupan tai App Storen kautta ladata erilaisia ilmaisia sovelluksia, joiden avulla voi treenata aivoja. Sovelluskaupasta löytyy perinteisiä pelejä (sudokut, sanaristikot, muistipelit). Sieltä löytyy myös Impulssi-sovellus, josta löydät samat aivotreenit kuin Miina Sillanpää Säätiön verkkosivuilta. Impulssin lisäksi suosittelen kokeilemaan muitakin aivoja treenavia pelejä, kuten Sanapalaa (koukuttaa nopeasti), Tangramia tai Roll the Ballia. Sovelluksen voi ladata kirjoittamalla pelin/sovelluksen nimen Play Kaupan hakukenttään.

Ei muuta kuin kokeilemaan, tekemällä oppii!

Juulia

Onnellisia päiviä Onnelassa

Lomalaiset metsäkävelyllä.

 

Opiskelen geronomiksi Lapin ammattikorkeakoulussa ja aloitin kesäkuussa opintoihini kuuluvan harjoittelun Oulun Seudun Muistiyhdistyksellä. Harjoitteluni alkoikin varsin räväkästi, sillä jo toisella harjoitteluviikolla löysin itseni Haukiputaalta Lomakoti Onnelasta muistisairauteen sairastuneille ja heidän läheisilleen suunnatulta hyvinvointilomalta, jossa toimin ohjaajan roolissa.

Minulle lomaviikko Onnelassa oli alusta asti sekä mielenkiintoinen haaste että mieluisa yllätys, ikään kuin harjoittelun odottamaton bonus. Vanhana partiolaisena ja mm. entisenä kesäleiriohjaajana olin heti valmis matkaan! Ja sainpa viikon aikana huomata, etteivät kesäleirit loppujen lopuksi niin kovin paljoa toisistaan eroa, olipa kohderyhmä minkä ikäistä tahansa.

Onnelan muistileirille osallistui yhteensä 26 muistisairauteen sairastunutta ja heidän läheistään. Leiriläisten ikä vaihteli 60-90 vuoden välillä. Suurin osa oli pariskuntia, mutta joukossa oli myös muunlaisia kokoonpanoja. Minuun suuren vaikutuksen teki se innostus ja iloinen mieli, mikä osallistujista hehkui. Vaikka osallistujat olivat toisilleen enimmäkseen uusia tuttavuuksia, ryhmäytyminen tapahtui hämmästyttävän nopeasti. Tärkeässä roolissa olivat tietysti muistiyhdistyksen ohjaajat, jotka ottivat porukan alusta asti taitavasti haltuun ja saivat tunnelman rentoutumaan.

Heti loman alussa laadittiin porukalla yhteiset tavoitteet, joita kohti viikon aikana lähdettäisiin tähtäämään. Lomalaiset toivoivat Onnelan viikoltaan ennen kaikkea

  • toisten kanssa olemista ja uusiin ihmisiin tutustumista,
  • arjen unohtamista,
  • iloista ja välitöntä tunnelmaa ja erilaisuuden hyväksymistä,
  • hyvää ohjelmaa ja hauskaa yhdessäoloa,
  • vertaistukea, tiedon jakamista ja vinkkejä jaksamiseen sekä
  • kunnon kohenemista ja henkisen hyvinvoinnin lisääntymistä.

Lomaviikkoon mahtui uskomattoman monenlaista mielen ja kehon virkistystä. Aamut aloitettiin reippaalla aamuverryttelyllä idyllisen Onnelan pihapiirissä, lintujen liverrys taustamusiikkina. Jokaiseen päivään kuului myös päivän aivopähkinän pohtiminen ja voittajan palkitseminen. Läheisille oli varattu mahdollisuus käsitellä mielen päällä olevia asioita yhdessä vertaisten ja muistiyhdistyksen asiantuntijoiden kanssa. Samanaikaisesti sairastuneiden ryhmässä tehtiin mukavia toiminnallisia juttuja, kuten ruukkujen maalausta ja kukkien istuttamista tai bingon pelaamista. Olennainen osa onnistunutta lomaa on tietenkin myös hyvä ruoka. Sen puutteesta ei Onnelassa jouduttu kärsimään. Eikä loma tietenkään olisi loma ilman lättykestejä, makkaranpaistoa tai kesäretkeä. Nekin kaikki ehdittiin Onnelassa toteuttaa. Liminganlahden lintutornille ja Limingan kirkkoon suuntautuneelta retkeltä palasi bussilastillinen väsyneitä, mutta onnellisia ja tyytyväisyyttä puhkuvia lomalaisia. Viikko huipentui viimeisenä iltana vietettyyn iltajuhlaan, jossa mm. yhteisesti todettiin kaikkien asetettujen tavoitteiden täyttyneen. Iltajuhlan ohjelmassa nähtiin niin lomalaisten kuin ohjaajienkin osalta huikeaa heittäytymistä ja huumoria, joka sai naurun kyyneleetkin vierähtämään monille poskille.

Tulevalle geronomille viikko oli sekä opettavainen että ratkiriemukas kokemus. Tunnelma oli koko viikon ajan erinomaisen lämmin ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen, toinen toistaan tukien. Viikon aikana moni ylitti itsensä ja sai onnistumisen kokemuksia, joista varmasti riittää energiaa pitkäksi aikaa. Onnelan pihakeinussa kävimme monia hienoja keskusteluja lomalaisten kanssa. Nauroin viikon aikana itselleni varmasti useita lisävuosia.

Kiitos, kun sain olla mukana.

Heidi Similä
Geronomi-opiskelija
Lapin ammattikorkeakoulu

Elintavoilla elämänlaatua

Voisimme syyttää geenejä, olosuhteita ja muita ihmisiä terveysongelmistamme. Kipeä tosiasia kuitenkin on, että suureen osaan elämänlaatuun vaikuttavista terveysongelmista voimme vaikuttaa elintavoillamme. Valintojen tekeminen ja omien tavoitteiden saavuttaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Jos se olisi helppoa, niin aika moni elintapaohjaaja, Personal Trainer, painonhallintasovellus, lääkäri ja muu ammattiauttaja olisi hyödytön. Syyllistäminen ei kuitenkaan ole ratkaisu terveyden kanssa kamppailevan ihmisen kohtaamisessa. Tärkeää on tunnistaa, mitkä asiat vaikuttavat, kun ennaltaehkäistään sairauksia ja minkälaista tukea ihmiset tarvitsevat elämänlaadun ylläpitämisessä ja parantamisessa.

Aivoterveys on yhteydessä koko kehon terveyteen sekä myös mielen hyvinvointiin. Aivoterveyttä edistämällä voidaan ennaltaehkäistä monia sairauksia ja siirtää esimerkiksi muistisairauden puhkeamista useilla vuosilla. Olemme Aivosilta-hankkeessa kokeilleet uutta toimintamallia oululaisille työikäisille, jotka ovat muististaan huolissaan. Kevään aikana järjestimme kolme Aivokööriä, joissa oli yhteensä 17 osallistujaa. Tapasimme viikoittain 14 kertaa ja käsittelimme joka kerralla eri aivoterveyteen liittyvää teemaa. Ravinto, liikunta, uni ja lepo ovat keskeisimpiä aivoterveyteen vaikuttavia tekijöitä, mutta ei voi väheksyä mielialan, sosiaalisten verkostojen sekä kulttuurin ja taiteen merkitystä. Painonhallinta, päihteet, kipu ja lääkkeet, muistin toiminta sekä aivojen vammat ja häiriöt olivat monelle kööriläiselle ajankohtaisia teemoja. Aihealueita käsittelimme tutkitun ajantasaisen tiedon pohjalta. Keskustelimme paljon ja teimme erilaisia aiheeseen liittyviä harjoituksia. Aivokööreistä muodostui rentoja, avoimia ja keskustelevia porukoita.

Kehittämishankkeeseen liittyy toiminnan vaikuttavuuden arviointi. Aivokööreissä käytimme mittarina WHOQOL-BREF -elämänlaatumittaria, jonka avulla tarkastelimme muutosta kööriläisten elämänlaadussa ryhmän alussa ja sen loputtua. Kevään ryhmistä koottujen tulosten mukaan valitsemamme toimintamalli vaikuttaa toimivalta, koska kaikki osa-alueet olivat parantuneet, kun tarkasteltiin ihmisten elämänlaatua. Syksyllä jatkamme kolmella uudella Aivoköörillä. Jatkamme yhteistyötä Nuorten Ystävien Klubitalo Pönkän ja Tuiran seurakunnan diakoniatyön kanssa. Oulun kaupungin kanssa alkaa Aivokööri osana kuntouttavaa työtoimintaa Byströmin talolla. Toiminnan juurrutus on jo vauhdissa ja ryhmiä ohjaavat jatkossa myös yhteistyökumppaneiden työntekijät sekä vapaaehtoiset koulutetut aivoterveyslähettiläät.

Aivoterveyden vaaliminen tulisi olla meidän kaikkien ”pääasia”. Liikkumisen lisääminen arkeen ei tarkoita kalliita kuntosalimaksuja, vaan myös hyötyliikunnalla on terveyshyötyjä. Kasvisten, marjojen ja hedelmien lisääminen päivittäiseen ravintoon sekä ateriarytmin tarkistus tuovat pieniä, mutta merkittäviä vaikutuksia hyvinvointiin. Unen ja levon arvostaminen tapahtuu usein jo pelkästään rauhoittamalla ilta-aikaa työltä, somelta ja liialta aktiviteetilta. Tärkein oivallus onkin, että ei nipistä lisätunteja vuorokauteen yön tunneista vaan huolehtii riittävästä unesta. Elvyttävä uni varmistaa, että seuraavasta päivästä voi nauttia ilman aivosumua ja jaksaa tehdä terveellisiä valintoja niin ravinnossa, liikkumisessa kuin muussakin elämässä. Pienet päivittäiset päätökset tepsivät myös aivojen suojaamisessa. Elämänlaatua parantavia asioita voi aktiivisesti etsiä elämäänsä. Aivot tarvitsevat mielihyvää ja nautintoa, joten ota eväät mukaan ja lähde luontoon yhdessä ystävän kanssa!

 

Kaisa Hartikka ja Paula Mustonen

Aivoterveysasiantuntijat

Aivosilta-hanke

Oulun Seudun Muistiyhdistys

 

Tämä teksti on julkaistu Kalevan Muutos Nyt -blogissa.

Nauttimalla elämästä vaalit aivojasi!

Aivot ovat elinikäiset ja korvaamattomat. Kaikki kehomme toiminta on yhteydessä aivoihin, ja aivojen terveys vaikuttaa kaikkiin elintoimintoihimme ja tekemiseemme mm. muistin ja sydämen toimintaan sekä kognitiivisiin kykyihin. Aivot ovat elimistön herkin elin. Aivoja täytyy aktiivisesti suojata niiden terveyttä ja hyvinvointia uhkaavilta tekijöiltä. Muistijärjestön ja kaikkien Neurologisten vammaisjärjestöjen (NV) Aivoviikon 2018 teemana on Vaali aivojasi.

Arvokkaita aivojamme voimme vaalia arjen valinnoilla ja pienillä terveellisillä muutoksilla. Aivoterveyttä tukevat terveelliset elämäntavat, kuten terveellinen ravinto, liikunta, sekä aivojen sopiva haastaminen, mutta myös riittävästä levosta huolehtiminen ja stressin välttäminen. Aivot hyötyvät myös alkoholin harkitusta käytöstä ja tupakoinnin vähentämisestä tai lopettamisesta. Viisas pitää lisäksi painonsa ja verenpaineensa kurissa. Hyvät ihmissuhteet eivät ole vain hyvän mielen lähde vaan keinoja pitää huolta aivosoluista. Aivoterveyttä edistävillä elämäntavoilla voidaan pienentää muistisairauden riskiä ja siirtää sairastumisen alkua jopa 5 – 10 vuodella. Myös muistisairas ihminen hyötyy aivoterveyden vaalimisesta.

Tänä vuonna Aivoviikolla kannustetaan antamaan aivoille lepoa ja rauhaa sekä iloa ja mielihyvää. Joskus paras tapa vaalia aivoterveyttä on nauttia elämästä – on hyvä välillä höllätä aivojen kaasujalkaa, ei aina mennä täysillä. Mielihyvä on aivoille ja muistille tärkeää. Erityisesti aivot tykkäävät, kun teemme porukalla mukavia asioita. Aivot rakastavat yhdessä laulamista, metsäkävelyjä, tanssia, lukemista, käsillä tekemistä, rupatteluhetkiä, hassuttelua ja nauramista. Mielihyvää näin pakkasaikaan tuo myös saunominen, joka on mainio tapa hemmotella itseään. Mielihyvähormoneja erittyy ja saunominen vaikuttaa myös sikeämpään uneen, vähäisempään masennukseen sekä jopa pidempään elinikään. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksissa vuosina 2015 – 2016 ilmeni, että saunominen laskee Alzheimerin taudin sairastumisen riskiä, jos saunassa käydään tiheästi.

Aivoviikolla (12.–18.3.) innostetaan vaalimaan aivoja ja muistutetaan aivoterveyden vaikutuksista elämänlaatuun ja sairastumisriskiinAivoviikolla syntyy Oulun Seudun Muistiyhdistyksen, Muistiliiton ja muiden Neurologisten vammaisjärjestöjen yhteistyönä Aivohoitoloita eri puolille Oulua. Aivohoitolassa tarjotaan vinkkejä ja keinoja aivoterveyden ylläpitoon. Maanantaina 12.3. klo 8 -11 on Aivohoitoloita Tuiran, Kaakkurin ja Haukiputaan hyvinvointikeskuksissa. Keskiviikkona 14.3. klo 16 – 18 Aivohoitolat jalkautuvat Kaakkurin ja Ruskon Citymarketteihin, Ideaparkkiin, Limingantullin Prismaan ja Zeppeliiniin. Tervetuloa keskustelemaan aivoterveydestä ja tapaamaan Oulun Seudun Muistiyhdistyksen ja Neurologisten vammaisjärjestöjen työntekijöitä ja aktiivitoimijoita!

Aivojen jatkuva kuormittaminen haittaa oppimista, muistia ja rentoutumista. Jatkuva ärsyketulva ovat aivoille suuri haaste. Aiheesta on mahdollisuus kuulla lisää torstaina 15.3. klo 18, kun Keskustan seurakuntatalolla on avoin yleisöluento teemalla ”Suojaa aivosi ylikuumenemiselta”. Neuropsykologi Pekka Kuikka kertoo, miten työelämän tietotulva, keskeytykset, kiire ja häly kuormittavat tarkkaavaisuutta sekä aiheuttavat unohtelua. Turhaa aivojen kuormitusta voidaan vähentää omin ja työyhteisön toimin. Välitä aivoistasi ja tule kuulolle!

Olet lämpimästi tervetullut mukaan aivoviikon tapahtumiin!

 

Aivoterveysasiantuntijat, Kaisa Hartikka ja Paula Mustonen

Aivosilta-hanke

Oulun Seudun Muistiyhdistys

 

Tämä teksti on julkaistu Kalevan Muutos Nyt -blogissa.

 

 

Aivosiltaa rakentamassa

Silta on rakenne, joka mahdollistaa kulkemisen esteiden yli. Siltoja on kautta aikojen suunniteltu ja rakennettu moneen eri käyttötarkoitukseen. Joskus sillat ylittävät hankalia ja vaarallisiakin alueita. Suunnitteluvaiheessa huomioidaan ympäristö ja minkälaiseen käyttöön silta tulee sekä tarvittava kantavuus. Puinen riippusilta on olemukseltaan hyvin erilainen kuin jyhkeä rautatiesilta. Sillat vaativat myös huoltoa ja tarvittaessa korjauksia. Pienetkin huoltotoimenpiteet voivat riittää, mutta joskus vaaditaan esimerkiksi rakenteiden uusimista tai tukipilareiden lisäämistä riittävän kantavuuden varmistamiseksi. Miten tämä liittyy muistityöhön? 

 

Oulun Seudun Muistiyhdistyksen uusi Aivosilta-hanke aloitti toimintansa elokuun alussa. Aivosiltaa lähdetään rakentamaan kahden aivoterveysasiantuntijan voimin. Aivosilta osana aivorunkoa on yksi aivojen tärkeä osa. Se yhdistää pikkuaivot iso- ja keskiaivoihin ja on osa vireystilan säätelyyn erikoistunutta aivoverkostoa. Aivosilta voi vaurioitua esimerkiksi alkoholismin vaikutuksesta. 

 

Aivosilta-hankkeessa halutaan kuvaannollisesti olla rakentamassa, tukemassa ja vahvistamassa tekijöitä, jotka kannattelevat ihmisten elämänlaatua. Hankkeen keskiössä ovat muististaan huolestuneet työikäiset oululaiset. Hankkeen työntekijät ovat apuna uusimassa sillan lautoja ja tukemassa rakenteita. Aivosillan rakentaminen on aivoterveyden edistämistä. Hyvällä aivoterveydellä voidaan parantaa muistin toimintaa ja ehkäistä muistisairauksia. Pienilläkin muutoksilla voi olla suuria vaikutuksia ihmisen elämänlaatuun. Esimerkiksi aivoergonomian huomioiminen työssä on hyvä työ aivoille ja lisää jaksamista.  

 

Aivosillan rakentaminen on elämänmittainen prosessi, jossa olemme oululaisten tukena kolmen vuoden ajan. Toivomme, että hankkeen eri toimintamuodot löytävät paikkansa ja niiden vaikutukset ulottuisivat hankkeen toiminta-aikaa pidemmälle. Lähdetään yhdessä vahvistamaan siltoja, jotta niillä olisi miellyttävää ja turvallista kulkea. 

 

Syysterveisin, 

 

Kaisa Hartikka ja Paula Mustonen 

Aivoterveysasiantuntijat 

Aivosilta-hanke 

Oulun Seudun Muistiyhdistys 

Yhdessä ilman ikärajaa

Jokseenkin harvoin näkee, että selkeästi eri-ikäiset viettäisivät vapaa-aikaa keskenään. Omanikäisten kanssa toiminen on yleensä sujuvampaa, sillä ajatukset ja arvostuksen kohteet ovat samankaltaisia. Hengenheimolaisia on helppo löytää. ”Voi, ei ollu tämmöstä meijän nuoruuvessa!” ja samanikäiset tietävät heti mistä puhutaan.

Eri-ikäisten yhteinen tekeminen mahdollistaa sukupolvien aikana kertyneen historiatiedon siirtymisen uusille sukupolville. Maailman muuttuessa aina joku säilyy. Ikäpolvien yhteistä olemista ja tekemistä tarvitaan, jotta ymmärtäisimme mistä tulemme ja keitä olemme. Luonnollisinta eri ikäpolvien välinen toimiminen on sukulaisten kesken, mutta muunkinlainen ikäpolvitoiminta on tarpeen.

Ikäpolvitoiminnan toteuttaminen saattaa joskus tuntua haasteelliselta. Tekemistä helpottaa se, että kaikilla on yhteinen mielenkiinnon kohde kuten vaikkapa musiikki, elokuvat, ruoanlaitto tai ulkoilu. Mukavan tekemisen äärellä voidaan olla luontevasti yhdessä. Osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemiseen ei riitä, että saa olla mukana tilaisuudessa esimerkiksi palvelutalon vanhukset kuuntelemassa, kun pienet lapset laulavat heille. Syvimmät kokemukset syntyvät siitä, kun aidosti tehdään jotain yhdessä.

Monesti ajatellaan, että ikäpolvitoiminnassa nuoremmat oppivat ikääntyneemmän väen elämänkokemuksesta ja iäkkäillä on mahdollisuus omaksua nuorilta uusia tapoja toimia ja ajatella. Entäs jos tehtäisiinkin jotain sellaista missä kaikilla olisi yhtäläinen mahdollisuus oppia uutta ja ehkä jopa ylittää omat rajansa ja taitonsa?

Valtakunnallista vanhustenviikkoa vietetään tänä vuonna viikolla 40 ja viikon teema on Tekee mieli oppia! Kyky oppia säilyy koko eliniän, vaikka oppiminen muuttuukin ikääntymisen myötä. Jopa muistisairas ihminen pystyy oppimaan uutta, kun opeteltava asia on hänelle merkityksellinen ja mukava. Kun ihminen saa tehdä sitä mistä pitää ja mikä on hänelle tärkeää, hän suoriutuu siitä paremmin. Merkityksellisyys motivoi. Ikääntyneen elämänkokemus auttaa hallitsemaan kokonaisuuksia paremmin ja ikääntynyt osaa yleensä olla myös armollinen itselle. Kaikkea ei tarvitse enää oppia, vaan saa keskittyä siihen mikä oikeasti kiinnostaa. Ei siis ole estettä sille, etteivätkö eri-ikäiset voisi olla yhdessä haastamassa itseään ja oppimassa uutta. Mikäs sen parempaa ikäpolvitoimintaa!

Ikäpolvitoimintaa kannattaa kokeilla! Se onnistuu, kun mukana on innokkuutta, ennakkoluulottomuutta, toimeliaisuutta ja hyviä yhteistyökumppaneita.

Maaret Meriläinen

Lähelläsi-hanke, Oulun seudun muistiyhdistys

Teksti on julkaistu myös sanomalehti Kalevan Muutos nyt -blogina sekä Yhteisöt-sivuilla 26.9.