Ilmianna hyvä hoivakoti-kampanja

Ajankohtaisessa keskustelussa keväällä 2019 on noussut hyvin hälyttäviä esimerkkejä hoivayhteisöistä, joissa asukkaita kohdellaan kaltoin. Muistisairaat ja heidän läheisensä ovat huolissaan niin nykyisistä käytännöistä kuin tulevaisuudestakin. Tiedämme, että on olemassa myös hyviä hoitokoteja.

Tällä kyselyllä yhdistyksemme haluaa tunnistaa Oulun seudulta hyvän hoitokodin, jossa muistisairas ihminen voi jatkaa elämäänsä, kun omassa kodissa ei ole enää mahdollista asua. Kyselyyn tulleiden vastausten perusteella valitsemme hyvän hoitokodin ja annamme tunnustuspalkinnon Oulun Seudun Muistiyhdistyksen 30 v. juhlassa 8.11.2019. Olemme kiinnostuneita juuri Sinun kokemuksistasi. Kyselyyn vastaaminen tapahtuu nimettömästi ja aikaa siihen kuluu 5-10 minuuttia.

Toivomme, että osallistut ja vastaat kyselyyn sähköisesti tämän linkin kautta https://my.surveypal.com/Ilmianna-hyva-hoitokoti-2019 tai mikäli haluat täyttää lomakkeen paperisena, sen voi tulostaa liitteestä ja lähettää osoitteeseen Oulun Seudun Muistiyhdistys, Asemakatu 24, 90100 Oulu tai sen voi käydä täyttämässä Muistiyhdistyksen toimistolla. Vastausaikaa on 31.8.2019 saakka.

Vastauksenne käsitellään luottamuksellisesti, eikä henkilöllisyytenne tule julki tuloksissa. Lisätietoa antaa Paula Ylikulju puh. 040 7161401, paula.ylikulju@osmy.fi

Yhteistyöstä kiittäen

Oulun Seudun Muistiyhdistys ry

Marja-Leena Kemppainen                       Paula Ylikulju

Hallituksen puheenjohtaja                        Toiminnanjohtaja

Työikäisille muististaan huolestuneille alkamassa ryhmiä

Syksyn ryhmiin ilmoittautuminen käynnissä!

Oletko muististasi huolestunut 18-65-vuotias? Tiesitkö, että aivoterveyden edistämisellä voit vaikuttaa muistin toimintoihin? Tervetuloa mukaan tekemään aivoterveellisiä elintapamuutoksia rennossa ilmapiirissä!

Aivoköörien kokoontumiset:

Aivokööri Kumppanuuskeskuksella 

Maanantaisin 2.9.-2.12.2019 klo 12-13.30 (ei ryhmää 28.10.)

Kumppanuuskeskus, Pysäkki-tila, 1.krs, Kansankatu 53.

Ryhmä toteutetaan Aivosilta-hankkeen ja Oulun seudun Aivovammayhdistyksen yhteistyönä.

Ilmoittautuminen ja lisätietoja: Kaisa Hartikka 050 463 2458.


Aivokööri Kaakkurin asukastuvalla

Keskiviikkoisin 28.8.-4.12.2019 klo 14-15.30

Kaakkurin asukastuvalla, Pesätie 13, Oulu.

Ryhmä toteutetaan Aivosilta-hankkeen ja Kaakkurin asukasyhdistyksen yhteistyönä.

Ilmoittautuminen ja lisätietoja: Paula Mustonen 050 4632 048.


Aivokööri Rajakylän olohuoneella

Tiistaisin 17.9.-10.12. klo 14-15.30

Rajakylän olohuone, Tervekukkatie 38 B 10, Oulu.

Ryhmä toteutetaan Aivosilta-hankkeen ja ITU2-hankkeen yhteistyönä.

Ilmoittautuminen ja lisätietoja: Paula Mustonen 050 4632 048.

Yhdessä kokaten -ruoanlaittokursseja!

Tule hakemaan uusia ideoita ja vinkkejä ruoanlaittoon Yhdessä kokaten -kursseilta. Kurssien teemat sovitaan ensimmäisellä kerralla. Ilmoittautumiset Muistiyhdistykselle p. 044 0332 992.

Työikäisille yksinasuville klo 11-14

to 26.9. | to 10.10. | to 24.10. | ke 13.11. | to 2.11. Ilmoittautuminen viim. 11.9. mennessä.

65+ muistisairauteen sairastuneelle ja läheiselle klo 11-14

ti 3.9. | ti 1.10. | ti 5.11. | ti 3.12. Ilmoittautuminen viim. 20.8. mennessä.

Kurssit järjestetään Marttalassa (Kajaaninkatu 36) yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan Marttojen kanssa.

Seksuaalisuus ja seksielämä parisuhteessa silloin, kun toisella puolisoista on muistisairaus

SEKSI! Kas siinä sana, johon törmää päivittäin ja joka paikassa nykyään. Useimmiten seksi liitetään nuorehkoihin ihmisiin ja yleinen ajatus on, ettei seksi enää iäkkäämpää väestöä koske. Tämä ajatus on harha, sillä tutkimusten mukaan ikääntyvillä voi olla hyvinkin aktiivinen seksielämä siitä huolimatta, että ikä tuo mukanaan erilaisia haasteita. Monet muistisairaiden seksuaalisuuteen liittyvät tutkimukset liittyvät sairauden loppuvaiheeseen ja seksuaalisiin käytösmuutoksiin. On vain vähän tietoa siitä, miten seksuaalisuus näkyy parisuhteessa sairauden alkuvaiheessa. Onko seksielämä yhteinen voimavara vai onko se vaikea asia, joka uuvuttaa puolisoita? Miten seksuaalisuus näkyy parisuhteessa ja tulevatko molempien tarpeet huomioiduksi?

Olen omassa työssäni muistipariskuntien kanssa törmännyt kommenttiin, ettei seksuaalisuus enää koske heitä, koska he ovat jo niin vanhoja. Toisaalta he ovat kertoneet, että läheisyys on lisääntynyt ja rakkauden tunne vahvistunut muistisairauden myötä. Toisin sanoen seksuaalisuus kyllä on vahvasti läsnä elämässä, mutta ehkä se ”perinteinen seksi” on jäänyt vähemmälle. Oikeastaan voisikin olla parempi puhua intiimistä läheisyydestä kuin seksistä. Monenlaiset myytit ja uskomukset ohjaavat ajatteluamme. Suurin osa ihmisistä, jotka kohtaavat seksuaalisuuden ongelmia eivät hae ongelmaansa apua. Erään tutkimuksen mukaan esimerkiksi erektiohäiriöön jätti apua hakematta 78% apua tarvitsevista (Baldwin, K. yms 2003). Syitä on monia. Nolottaa ottaa puheeksi, tunne siitä ettei muilla ole näitä samoja ongelmia, huoli väärinymmärretyksi tulemisesta, stereotypia seksittömästä ikäihmisestä ja niin edelleen. Yli 80% ikäihmisistä, jotka olisivat tarvinneet apua, olisivat toivoneet, että ammattihenkilö olisi ottanut asian ensin puheeksi. On kuitenkin yleistä, ettei ammattilaisetkaan osaa näistä asioista kysyä.

Seksi ja seksuaalisuus eivät ole sama asia, vaikka niin usein ajatellaan. Seksuaalisuus tarkoittaa sitä, millaisia olemme, kuinka ajattelemme ja kenestä pidämme. Seksuaalisuus on meissä mukana aina, olipa elämäntilanteemme tai ikämme mikä tahansa. Se näkyy muun muassa pukeutumisessamme, käyttäytymisessämme ja rooleissamme. Seksi puolestaan tarkoittaa seksuaalisia tekoja, joita teemme. Se siis tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. On todennäköistä, ettei seksielämä ole ikääntyessä ihan samanlaista kuin se oli nuoruudessa. Iän myötä erilaiset sairaudet, lääkitys, vaihdevuodet, liikerajoitteet ja kivut haastavat seksielämää. Haasteista huolimatta kosketuksen kaipuu yleensä säilyy ja aktiivisella seksielämällä on paljon positiivisia vaikutuksia mm. mielen hyvinvointiin ja fyysiseen terveyteen. On hyvä huomioida, että ikääntyessä seksin yhdyntäkeskeisyys vähenee ja vaikkei yhdyntöjä olisi lainkaan, voi olla muunlaista seksielämää.  Läheisyyttä puolison kanssa voi kokea vaikka tanssissa, yhteisissä saunahetkissä, halauksissa ja vierekkäin tv:tä katsellessa.

Seksuaalisuus ja seksielämä voi olla parisuhteelle valtava voimavara silloin, kun toisella on todettu etenevä muistisairaus. Puolison lähellä oleminen tässä ja nyt antaa iloa ja onnistumisen kokemuksia. Yhdessä oleminen tukee molempien tunnetta entisenlaisesta parisuhteesta. Pikkuhiljaa sairauden edetessä muutoksia alkaa näkymään myös seksuaalisuuden saralla. Valitettavan usein seksuaaliset käytösmuutokset tulevat yllätyksenä, sillä niistä ei juurikaan puhuta. Muistisairauden myötä lisääntyvä aloitekyvyn heikentyminen, itsestä huolehtimisen vaikeudet, puolisoiden roolien muuttuminen ja vähäiset voimavarat vaikuttavat seksuaaliseen kanssakäymiseen puolison kanssa. Joskus haasteeksi voi muodostua muistisairauden myötä voimakkaasti lisääntynyt kiinnostus seksiin. Molempien puolisoiden mielessä on usein monenlaisia tulevaisuuteen liittyviä huolia ja pelkoja. Hyvin usein aiheesta tehnyt artikkelit ja uutiset lähestyvät asiaa raskaimman kautta. ”Muistisairas lähenteli toista asukasta hoivakodissa” tai ”Muistisairas tyydytti itseään julkisella paikalla”. Tällaiset otsikot eivät huolta ainakaan hälvennä. Olisi äärettömän tärkeää, että muistisairaan ja puolison seksuaalisuus huomioitaisiin myös silloin, kun muistisairaus etenee. Ratkaisevassa roolissa on muistityön ammattilaisten oikeanlainen suhtautuminen. Vaikka muistisairaus aiheuttaa parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen monenlaista haastetta, vain harva hakee ongelmiinsa apua kuten edellä jo mainitsin. Asioista on joskus vaikea puhua myöskään puolison tai ystävien kanssa. Liian moni jää siis ongelmiensa kanssa yksin.

Työni muistipariskuntien kanssa herätti kiinnostukseni ikääntyneiden ja muistisairaiden sekä omaispuolisoiden seksuaalisuuteen ja sen tukemisen mahdollisuuksiin. Opiskelen tällä hetkellä seksuaalineuvojaksi ja teen opinnäytetyönäni kyselytutkimuksen aiheella Seksuaalisuus ja seksielämä parisuhteessa silloin, kun toisella puolisoista on muistisairaus. Kerättyä tietoa voi hyödyntää sekä pariskunnat että heidän kanssaan toimivat ammattihenkilöt. Toivon, että tiedon avulla voidaan madaltaa kynnystä ottaa puheeksi myös seksuaalisuuteen liittyviä asioita.

Kyselytutkimus löytyy linkkinä tämän blogin lopusta. Se on tarkoitettu parisuhteessa oleville muistisairaille ja heidän puolisoilleen. Siihen ei vastata yhdessä vaan kumpikin erikseen. Tässä on liitteenä myös tulostettava versio, jonka voi halutessaan tulostaa ja postittaa täytettynä minulle (os. Oulun Seudun Muistiyhdistys, Maaret Meriläinen, Asemakatu 24, 90100 Oulu).  

Toivon erittäin runsasta osallistumista, sillä mitä isompi määrä vastaajia, sitä yleistettävämmät tulokset ovat. Kysymyksiä on vain 15 ja niistä suurin osa on nopeasti vastattavia monivalintakysymyksiä. Kyselyn tulokset esitellään marraskuussa Muistikonferenssissa Helsingissä ja lisäksi ne julkaistaan Oulun Seudun Muistiyhdistyksen nettisivuilla.

SAATEKIRJE:
Saatekirje kyselytutkimukseen_seksuaalisuus parisuhteessa

LINKKI SÄHKÖISEEN KYSELYYN:
https://my.surveypal.com/seksuaalisuus-parisuhteessa

LINKKI TULOSTETTAVAAN KYSELYYN:
Kyselytutkimus_Seksuaalisuus ja seksielämä parisuhteessa

Maaret Meriläinen

toimintaterapeutti, seksuaalineuvoja (koul.)

Lähelläsi-hanke, Oulun Seudun Muistiyhdistys

Elämä edellä -kannanotto luovutettiin kansanedustajille

Oulun Seudun Muistiyhdistyksen pariskunnat luovuttivat 21. helmikuuta Elämä edellä -Parisuhde ja muistisairaus -kannanoton kansanedustajille. Kannanotto luovutettiin Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa ja sen vastaanotti kymmenen kansanedustajaa. 

Elämä edellä    
Parisuhde ja muistisairaus                

Ennen muistisairauden tuloa perheeseemme uskoimme ymmärtävämme, mitä sairaus merkitsee sairastuneelle ja hänen läheisilleen. Nyt tiedämme paljon enemmän. Sairaus on yhteinen haaste. Siitä muodostuu hyvin pian kiinteä osa yhteistä elämäämme ja näin jatkuu loppuun asti.

Maassamme on noin 200 000 muistisairasta, joten sairaus koskettaa perheiden arjessa noin puolta miljoonaa suomalaista. Monet jäävät yksin ja ilman tukea.

Sairauden toteaminen nostaa aluksi pintaan monenlaisia tunteita, myös kielteisiä. Ne on uskallettava kokea. Vähitellen selviää, että sairaus tuo elämään paljon muutoksia ja uusien asioiden omaksumista. Perheissä kysytään, onko elämä merkityksellistä sairaudesta huolimatta ja voimmeko olla entiseen tapaan puolisoita. Jokaisella pariskunnalla on omat tarpeensa, toiveensa ja haasteensa, ja siksi on oleellista, että palvelut suunnitellaan ja toteutetaan jokaisen pariskunnan tarpeista lähtien.

Meillä on ollut mahdollisuus osallistua Oulun Seudun Muistiyhdistyksen järjestämiin pariskuntien tapaamisiin, jotka olemme kokeneet voimaannuttavina. Meille on ollut tärkeää, että meidät on kohdattu yhdessä leimaamatta sairastuneeksi ja hoitajaksi. Olemme saaneet oikeaan aikaan oikeaa tietoa, oppineet löytämään myönteisyyttä ja toivoa sekä tutustuneet muihin samassa elämäntilanteessa oleviin. Ilman tällaista toimintaa olisimme olleet pulassa. Olemme etuoikeutettuja, sillä kaikkialla Suomessa ei ole tarjolla vastaavaa toimintaa.

Meitä huolestuttaa kuitenkin tuen epävarmuus ja määräaikaisuus. Työntekijät saattavat vaihtua. Tuttu henkilökunta sekä terveydenhuollossa että yhdistyksissä on meille tärkeä, sillä se antaa meille turvallisuuden ja pysyvyyden tunteen. Muistiyhdistysten tekemä elämänlaatua lisäävä ja toimintakykyä tukeva yhteistyö kuntien kanssa säästää vuosittain merkittävästi yhteiskunnan varoja. Hyvinvoiva parisuhde lisää molempien puolisoiden jaksamista ja mahdollisuutta asua yhdessä omassa kodissaan. Puolison panos muistisairaan huolehtijana on merkittävä, minkä vuoksi omaisen hyvinvoinnista on huolehdittava.

Muistiperheenä tarvitsemme tukea ja rinnalla kulkijoita koko sairauden matkalla. Kaipaamme asiantuntevaa ja meitä kunnioittavaa kohtaamista ja sitä, että meidät kohdataan yhdessä. Toivomme, että te päättäjät huolehditte, että muistisairaiden ja heidän omaistensa julkisiin palveluihin ja muistiyhdistysten toimintaan osoitetaan riittävät, pysyvät resurssit. Toivomme myös, että eduskunta ja muut instituutiot käyttävät meitä muistisairaita ja läheisiä kokemusasiantuntijoina suunniteltaessa meitä koskevia palveluita ja lainsäädäntöä.

Puoliso sairastuu muistisairauteen, miten käy parisuhteen?

Parisuhteen hoitamisessa on haasteita ilman toisen sairastumistakin. Pitkään kestänyt avioliitto on jo koulinut molempia ymmärtämään ja osin hyväksymään toisen ”oikkuja”. Vanha totuushan on, että toista ihmistä ei voi muuttaa mieleiseksi. On siis itse katsottava peiliin. Puolisin sairastuessa muistisairauteen usein siinä tulee kaupantekijäksi myös Alzheimerin tauti. Alkushokki aiheuttaa hämmennystä, epätietoisuutta ja pelkoa, mistä nyt on kysymys. Usein sairastuva huomaa itsessään tapahtuvan muutoksen, ”muisti alkaa pätkiä”, unohtelee asioita. Puoliso ei välttämättä huomaa toisessa tapahtuvaa muutosta, ” ainahan se on ollut tuollainen”. Meille kaikille sattuu, että unohdamme tapaamisen tai lupauksen toimittaa jokin tehtävä, autonavaimethan ovat jatkuvasti hukassa. Huolestuttavaa on kun myös persoonassa tapahtuu muutoksia. Hukassa olevien tavaroiden lisäksi tutut paikat alkavat tuntua oudoilta. Myös saman asian kysymistä useaan kertaan, ei muista joko syötiin? Onko nyt aamu vai ilta? Pukeutuminen sään mukaisesti tuottaa ongelmia. Kenen nämä kengät ovat? Ei tunnista omia tavaroitaan. Kaupungissa tutussa ympäristössä kulkenut työssä vuosi kymmenet, ei tunnista paikkaa. Tien risteyksessä ei pysty päättämään minne pitää mennä.

Tässä vaiheessa ollaan jo aika pitkällä ja ollaan päätytty diagnoosiin muistisairaus. Pelottava sana. Muistisairauden alku. Kaikilla se ei ilmene samanlaisena. Muistivaikeudet tulevat lähes kaikilla ensimmäisinä esille, myös luonteenpiirteet saattavat muuttua, tai ehkä luonne pysyy samanlaisena, mutta jotakin luonteenpiirteitä alkaa korostua, esim. ärtyisyys, kiukun purkaukset myöskin iloisuuden osoituksia tai iloisuuden katoaminen. Sairauden edetessä tavaroita etsitään, myöskin yölliset touhuamiset, ”tavaroiden järjestelyt”, unohtaa lääkkeet, onko jo ottanut? Varmuuden vuoksi ottaa uudestaan, ei löydä omaan sänkyyn. Tutulla kotikylällä ei osaa kotia.

Ensimmäisten oireiden ilmennyttyä ei ole yhtään liian aikaista varata aika terveyskeskuksesta/lääkäriltä. Puolison, tai muun läheisen mukanaolo on ehdottoman tärkeää. Muistisairas ei muista mistä lääkärissä puhuttiin. Häntä itseäkin huolestuttaa oma tila? Ammattitaitoinen lääkäri ohjaa potilaan muistihoitajan luo jossa tehdään muistiseulonta. Kun lääkäri toteaa, että on kysymyksessä mahdollisesti muistisairaus ja ehkä Alzheimerin tauti. Potilas ohjataan neurologille jatko tutkimuksiin.
Miten elämä jatkuu tästä eteenpäin?
Kukaan ei tiedä miten sairaus jatkuu? Usein hitaasti edeten joskus harppauksin, vielä jos on kysymys myös Alzheimerin taudista, se tuo oman mausteensa sairaudenkuvaan. Tulee huonompia ajanjaksoja, mutta myös hyviä ja rauhallisia viikkojenkin jaksoja. Tärkeää on, että hyviä hetkiä vaalitaan ja huonoista pyritään nopeasti pois.
Tässä tulee mieleen lukemani Liisa Hyssälän kesäkolumni olla ”rekenä ja kelekkana” kansanedustajan työssä. Miehen ja naisen puolison ja muun läheisen roolit ovat poikkeavia. Yli kuudenvuoden omaishoitaja kokemuksella kerron näkemykseni 81 vuotiaana miehenä. Omakoti huushollissa on sisällä ja ulkona, katolla ja katon alla aina jotakin laittamista, kun pääset työn alkuun, niin pitää lähteä hakemaan milloin mitäkin kadonnutta tavaraa. Käyt kaupassa, apteekissa, varaat tk:sta aikoja, huolehdit, että reseptit ovat ajantasalla, maksat laskut, pidät huolen, että lääkkeet otetaan ajallaan, huolehdit ruokailuajoista, opettelet laittamaan ruokaa, vastailet hermostumatta samoihin kysymyksiin päivästä toiseen kymmenenkin kertaa samaan kysymykseen, saat nuhteita ja moititaan, kun teet tuonkin noin tai noin joskus mitkään asiat eivät loksahda kohdilleen. Tässä ajassa olisi jo ison kiven siirrellyt useaan kertaan pihan reunalta toiselle, ottaa joskus niin pattiin.
Pitää muistaa huolehtia vielä omistakin tarpeista ja hyvinvoinnista. Tässä tuleekin se opetus. Muistisairaan kanssa ei hyödytä riidellä, inttää, ei tehdä mitään mikä pahentaa tilannetta. On pyrittävä nopeasti pois patti tilanteesta. Kannattaa pyytää anteeksi (vaikkei tiedä miksi) ja ottaa kainaloon, pyytää vaikka ulos lenkille, metsä rauhoittaa. Tässä joku ajattelee, että ompa ukko tossunalla, näin on, mutta konstit ovat yhtä vähäiset, kuin ihmisellä jolla on vain yksi jalka ja pitäisi juosta.

On tässä kuitenkin yksi opetus. Kun emme pysty muistisairautta parantamaan, siihen ei ole lääkettä ? Muistisairasta ei tarvitse paapoa, eikä huomauttaa, että hän on muistisairas. Hän on rakastettava ihminen. Häntä on kannustettava niin normaaliin elämään, kun se vain on mahdollista, muistisairaan pitää saada yrittää ja epäonnistuakin, on viisasta laskea rimaa ja antaa tavaroiden löytää uusia paikkoja. Hänen fyysisestä ja henkisestäkin kunnosta on pidettävä huolta, hänen kanssa pitää kulkea ulkona, teattereissa, elokuvissa, kaikissa mistä hän on ennen sairastumistaan pitänyt, hänen kanssa pitää myös matkustaa, eristäminen on pahasta. Huumorilla, jota molemmat ymmärtävät, on suuri merkitys. Kannattaa tehdä asioita jotka tekevät oman elämän helpommaksi kestää. Loukkaavia sanoja on vältettävä. Me olemme jo yhdeksääkymmentä käyvä pari. Tänä päivänä muistisairaus osuu vielä täydessä työiässä olevien kohdalle. Niinpä on pyrittävä harjoittaa sopuisaa rinnakkaiseloa jotta on helpompi kohdata läheinen ihminen, silloin, kun hän tarvitsee sinua. Oulun Seudun Muistiyhdistys ja Oulun Seudun omaishoitajien yhdistykset tarjoavat todella merkittävää apua ja monenlaista viriketoimintaa jäsenilleen, vertaistuki on yksi merkittävä tekijä parisuhteen ylläpitämisessä ja jaksamisessa.
Koti vai hoivapaikka?
Tänä päivänä puhutaan paljon siitä, että ihmisten tulisi selviytyä kotona mahdollisimman pitkään. Tähän meillä on tahtoa varmasti jokaisella, mutta aina se ei ole paras vaihtoehto. On yksinasujia etenkin vanhuksia joiden kohdalla saattaa olla laadukas hoivapaikka oikea asumismuoto. Kotona asumisen vaihtoehto tulisi huomioida ja rakentamisen yhteydessä. Toivottavasti terveys on säilynyt ja on ilo nauttia virkeistä eläkepäivistä.

Sote-koordinaattori Eija Tolonen painotti Kalevan kirjoituksessaan, mitä otettava rakentamisessa huomioon, kun ei ole vielä ongelmia.

Toivotan iloista mieltä

Esko Siika-aho

Oulun Seudun Muistiaktiivit ryhmän jäsen

Suojaa aivosi työpäivän aikana!

Aivoista tulee huolehtia myös työpäivän aikana, sillä aivot ovat työelämässä, erityisesti tietotyössä kovan paineen alaisena. Ihmisen, työn, osaamisen, teknologian ja työympäristön vuorovaikutus asettaa suuria vaatimuksia muistille, tarkkaavaisuudelle sekä havainto- ja ajattelukyvylle.  Tällöin apuun tulee kognitiivinen ergonomia, jonka ideana on aivojen hyvinvoinnin edistäminen – samaan tapaan kuin perinteisellä ergonomialla edistetään kehon hyvinvointia – tavoitteena sujuva työnteko.

Millaisia keinoja aivojen kuormituksen vähentämiseksi on? Teet hyvän työn aivoillesi, kun suojaat aivojasi liialta tietotulvalta, sillä jatkuva ärsyketulva on aivoille suuri haaste. Monen asian yhtäaikainen tekeminen kuormittaa turhaan muistia ja aivoja aiheuttaen virheitä ja unohduksia. On parempi keskittyä tekemään kukin työtehtävä kerralla loppuun ja siirtyä sitten hallitusti toiseen. Työn tauottaminen tasaisin väliajoin, tukee aivojen hyvinvointia. Työpäivien on hyvä olla huokoisia ja sisältää ”joutokäyntiaikaa”, sillä jatkuva suorittaminen ei tue luovuutta ja uusia ideoita.

Keskeytykset kuormittavat aivoja, mutta turhia keskeytyksiä voidaan vähentää. Oven voi sulkea ja puhelimien, tietokoneiden ja muun tekniikan ilmoitus- ja hälyäänet voi säätää hiljaiselle tai kokonaan pois. Äänet ja liikehdintä voivat häiritä myös työkaveria. Työn rajaaminen on olennainen osa aivojen suojaamista. Työtehtävien priorisointi, määräaikojen joustavuus ja delegoinnin mahdollisuus vähentävät kuormitusta. Työaika on syytä rajata erottumaan selkeästi vapaa-ajasta, sillä aivojen jatkuva rasittaminen haittaa oppimista, muistia ja rentoutumista sekä heikentää palautumista.

Aivosilta-hankkeessa olemme järjestäneet Aivovartteja. Näiden avulla viemme työpaikoille tietoa aivojen kuormittumisesta ja keinoista turhan kuormituksen vähentämiseksi. Useimmiten työyhteisöissä esiin nousevia teemoja ovat: työn rajaaminen, turhat keskeytykset ja työrauhan ylläpito. Näistä asioista on tärkeää keskustella, koska näin viedään prosessia eteenpäin kohti parempaa aivojen ergonomiaa. Yhdessä sopien saadaan pelisääntöjä ja pysyviä muutoksia aikaan. Aivot tykkäävät työskennellä positiivisessa ilmapiirissä. Tästä on jokainen itse vastuussa, minkälaista henkeä työpaikalleen on luomassa.

Työn lisäksi myös arki voi olla stressaavaa ja samoilla aivoilla on pärjättävä työssä ja vapaa-ajalla. Stressaantuneet aivot jumittuvat, luovuus tukkeutuu sekä ongelmanratkaisukyky heikkenee. Tarkkaavaisuus, keskittymiskyky ja oppimiskyky ovat koetuksella, virheriski kasvaa, uupuminen uhkaa ja sosiaaliset vuorovaikutustaidot rapautuvat. Lisäksi liiallinen stressi nostaa verenpainetta, joka pitkään koholla ollessaan vahingoittaa aivoja. Palautuminen työpäivän aikana ja sen jälkeen on ensiarvoisen tärkeää. Kuormittuneet aivot kyllä palautuvat, kun niiden antaa elpyä. Vaikka yhteiskunta digitalisoituu ja keinoäly on monin tavoin helpottamassa työntekoa, niin luovuutta ja vuorovaikutusta ei voi korvata. Siksi on erityisen tärkeää huolehtia aivojen jaksamisesta. Aivoterveyttä tukevat myös elämäntavat, kuten terveellinen ravinto, riittävä uni, liikunta, päihteettömyys ja painonhallinta. Jokainen voi pienentää riskiään sairastua muistisairauksiin huolehtimalla aivoterveydestään niin elintapojen kuin työtapojenkin osalta.

Stressin vaikutuksesta aivoihin on mahdollisuus kuulla lisää Keskustan seurakuntatalolla maanantaina 11.3. klo 17, kun professori, aivotutkija Minna Huotilainen puhuu teemalla Vaali aivojasi vahingoittavalta stressiltä”. Kaikille avoimen yleisöluennon järjestävät yhteistyössä Aivosilta-hanke ja Pohjois-Suomen NV-Neurologiset vammaisjärjestöt. Luento on osa valtakunnallista Aivoviikkoa. Aivoviikon teema on Vaali aivojasi! Lisätietoa muista Oulun Aivoviikon tapahtumista www.osmy.fi. Tapahtumat ovat maksuttomia ja kaikille avoimia. Tervetuloa mukaan kaikki aivoterveyden edistämisestä kiinnostuneet!

Aivoterveysasiantuntijat, Kaisa Hartikka ja Paula Mustonen

Aivosilta-hanke

Oulun Seudun Muistiyhdistys