Onnellisia päiviä Onnelassa

Lomalaiset metsäkävelyllä.

 

Opiskelen geronomiksi Lapin ammattikorkeakoulussa ja aloitin kesäkuussa opintoihini kuuluvan harjoittelun Oulun Seudun Muistiyhdistyksellä. Harjoitteluni alkoikin varsin räväkästi, sillä jo toisella harjoitteluviikolla löysin itseni Haukiputaalta Lomakoti Onnelasta muistisairauteen sairastuneille ja heidän läheisilleen suunnatulta hyvinvointilomalta, jossa toimin ohjaajan roolissa.

Minulle lomaviikko Onnelassa oli alusta asti sekä mielenkiintoinen haaste että mieluisa yllätys, ikään kuin harjoittelun odottamaton bonus. Vanhana partiolaisena ja mm. entisenä kesäleiriohjaajana olin heti valmis matkaan! Ja sainpa viikon aikana huomata, etteivät kesäleirit loppujen lopuksi niin kovin paljoa toisistaan eroa, olipa kohderyhmä minkä ikäistä tahansa.

Onnelan muistileirille osallistui yhteensä 26 muistisairauteen sairastunutta ja heidän läheistään. Leiriläisten ikä vaihteli 60-90 vuoden välillä. Suurin osa oli pariskuntia, mutta joukossa oli myös muunlaisia kokoonpanoja. Minuun suuren vaikutuksen teki se innostus ja iloinen mieli, mikä osallistujista hehkui. Vaikka osallistujat olivat toisilleen enimmäkseen uusia tuttavuuksia, ryhmäytyminen tapahtui hämmästyttävän nopeasti. Tärkeässä roolissa olivat tietysti muistiyhdistyksen ohjaajat, jotka ottivat porukan alusta asti taitavasti haltuun ja saivat tunnelman rentoutumaan.

Heti loman alussa laadittiin porukalla yhteiset tavoitteet, joita kohti viikon aikana lähdettäisiin tähtäämään. Lomalaiset toivoivat Onnelan viikoltaan ennen kaikkea

  • toisten kanssa olemista ja uusiin ihmisiin tutustumista,
  • arjen unohtamista,
  • iloista ja välitöntä tunnelmaa ja erilaisuuden hyväksymistä,
  • hyvää ohjelmaa ja hauskaa yhdessäoloa,
  • vertaistukea, tiedon jakamista ja vinkkejä jaksamiseen sekä
  • kunnon kohenemista ja henkisen hyvinvoinnin lisääntymistä.

Lomaviikkoon mahtui uskomattoman monenlaista mielen ja kehon virkistystä. Aamut aloitettiin reippaalla aamuverryttelyllä idyllisen Onnelan pihapiirissä, lintujen liverrys taustamusiikkina. Jokaiseen päivään kuului myös päivän aivopähkinän pohtiminen ja voittajan palkitseminen. Läheisille oli varattu mahdollisuus käsitellä mielen päällä olevia asioita yhdessä vertaisten ja muistiyhdistyksen asiantuntijoiden kanssa. Samanaikaisesti sairastuneiden ryhmässä tehtiin mukavia toiminnallisia juttuja, kuten ruukkujen maalausta ja kukkien istuttamista tai bingon pelaamista. Olennainen osa onnistunutta lomaa on tietenkin myös hyvä ruoka. Sen puutteesta ei Onnelassa jouduttu kärsimään. Eikä loma tietenkään olisi loma ilman lättykestejä, makkaranpaistoa tai kesäretkeä. Nekin kaikki ehdittiin Onnelassa toteuttaa. Liminganlahden lintutornille ja Limingan kirkkoon suuntautuneelta retkeltä palasi bussilastillinen väsyneitä, mutta onnellisia ja tyytyväisyyttä puhkuvia lomalaisia. Viikko huipentui viimeisenä iltana vietettyyn iltajuhlaan, jossa mm. yhteisesti todettiin kaikkien asetettujen tavoitteiden täyttyneen. Iltajuhlan ohjelmassa nähtiin niin lomalaisten kuin ohjaajienkin osalta huikeaa heittäytymistä ja huumoria, joka sai naurun kyyneleetkin vierähtämään monille poskille.

Tulevalle geronomille viikko oli sekä opettavainen että ratkiriemukas kokemus. Tunnelma oli koko viikon ajan erinomaisen lämmin ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen, toinen toistaan tukien. Viikon aikana moni ylitti itsensä ja sai onnistumisen kokemuksia, joista varmasti riittää energiaa pitkäksi aikaa. Onnelan pihakeinussa kävimme monia hienoja keskusteluja lomalaisten kanssa. Nauroin viikon aikana itselleni varmasti useita lisävuosia.

Kiitos, kun sain olla mukana.

Heidi Similä
Geronomi-opiskelija
Lapin ammattikorkeakoulu