Blogi

Tähän blogiin laitamme kuvia sekä kirjailemme ajatuksia ja tunnelmia erilaisista Vielä Virtaa -hankkeen tapahtumista.

Bloggaajia ovat hanketyöntekijät Maaret ja Minna.

 

Kevät aisteja avaamassa

Kevätkeskiviikkoisin Muistiyhdistyksen olohuoneessa on jo aamupäivästä voinut kuulla puheensorinaa ja kahvikuppien kilahtelua. Siellä kokoontui kevätkerho, jonka muodosti 8 aktiivista ja mahtavaa ryhmäläistä sekä Kaisa-ohjaaja ja Maikki-vapaaehtoinen. Vielä Virtaa –hanke mahdollisti kevätkerhon tapaamiset ja nautimmekin niistä todella paljon.

Kevätkerhossa olemme availleet aisteja vastaanottamaan tulevaa kesää. Viisi ensimmäistä kerhotapaamista jakautuivatkin näkö-, kuulo-, tunto-, haju- ja makuaistin mukaan. Availimme aisteja teemojen mukaan erilaisilla harjoitteilla. Maalasimme värikkäitä teoksia, tunnistettiin lintuja ja arjen ääniä, tutkittiin mysteeripalloja ja –pusseja sekä ihmeteltiin äänimunia ja sadeputkea.

  

 

Välillä on pitänyt ihan vääntää rautalangasta vaikeimpia asioita smiley Mutta hienosti ja joutuisasti vääntelyt sujuivat, kun saatiin upeita helmipuita aikaiseksi. Arvuuteltiin eri tuoksuja ja taiteilimme tuoksuttomat neilikat kotejamme kaunistamaan. Maisteltiin kaikki perusmaut: makea, suolainen, karvas, hapan sekä uusi tuttavuus umami. Mukaan mahtui myös tuolijumppaa, visailuja, musiikkia ja mukavaa yhteistä jutustelua. Yhdessä tekeminen oli mukavaa ja haastoimme niin hoksottimia kuin sorminäppäryyttäkin.

 

Viimeisellä kokoontumiskerralla hyppäsimme autoon ja ajelimme kohti Kasvitieteellistä puutarhaa. Siellä oli ilo käyttää kaikkia aisteja tutustuessamme tuttuihin ja tuntemattomiin kasveihin sekä nauttimalla piknikherkuista. Kuuma kahvi olikin paikallaan koleassa ja sateisessa kevätsäässä. Naurettiin, että tulipahan syysretki tehtyä jo toukokuussa. Niin syksyiseltä sää tuntui!

    

Kevätkerho oli tervetullut piristys loppukevääseen. Kerhon aikana huomasimme, että jos jokin aisteistamme on heikko tai puuttuu kokonaan, niin voi silti elää hyvää elämää ja voimme vastaanottaa tulevan kesän iloisin ja avoimin mielin. Kesä on täällä ihan pian.

 

Mansikoita, kukkia, valoa, lämpöä ja linnunlaulua jokaisen kesään,

toivottaa Kaisa

 



Pökkylän Punasessa Tuvassa

Vielä Virtaa -hankkeen jo perinteiseksi muotoutunut kevätretki tehtiin tänä vuonna Luohualle Pökkylän Punaseen Tupaan. Retki oli tarkoitettu kaikille Vielä Virtaa -kerholaisille, omaisille ja muistivapaaehtoisille. Mukaan lähti yhteensä 47 retkeläistä ja molemmat hanketyöntekijät. Ja kannattipa lähtiä! Ruoka oli niin hyvää ja puitteet komiat muutenkin. Päästiin tekemään ostoksia sisustuskaupassa ja pihallakin ehdittiin olla hetki ennen kuin sade ajoi meidät takaisin sisätiloihin.

Tämä retki onkin Vielä Virtaa -hankkeen viimeinen, sillä hanke päättyy tämän vuoden lopussa. Toiminnan aikana on herännyt toiveita ja tarpeita, joiden perusteella laadittiin uusi hankesuunnitelma. Sen jättöaika on toukokuun lopussa ja päätökset saadaan joulukuun lopussa. Elämme siis varsin jännittäviä aikoja!



"Arki on yhtä juhlaa"

Jälleen saatiin Oulun Ammattikorkeakoulun Mahdollistavan kodin ovet avata pariskuntia varten, jotka saapuivat kolmannen kerran toteutuvaan Maista ja muista - kerhoon. Kerho toteutui keväällä 2015, yhteensä kuusi kertaa, ja ohjaajina toimivat Oulun Ammattikorkeakoulun toimintaterapiaopiskelijat Jenni Laava ja Leena Pohjanvirta.

Kerhon sisältö rakentui ryhmäläisten toiveiden mukaan, jotka liittyivät yhdessä tekemiseen, tiedon saamiseen ja jakamiseen. Yhteisen ruuanlaiton lisäksi ryhmässä keskusteltiin usein terveellisestä, muistia tukevasta ruokavaliosta ja terveellisistä elämäntavoista. Lisäksi ryhmäläisillä oli toiveina saada vinkkejä arkeen ja erityisesti keittiötoimintoihin liittyen. Erään ryhmäläisen viimeisellä kerralla sanoma palaute ‘’Jokaisella kerralla on saanut jotakin uutta ja konkreettista tietoa arkeen’’, kiteyttää hyvin tärkeän merkityksen, joka tällaisella ryhmällä voi olla. Ruoanlaiton apuvälineistä kuuleminen ja niiden testaaminen olivatkin monelle mieluinen asia ja osa ryhmäläisistä suunnitteli suuntaavansa suoraan ryhmäkerran jälkeen hankkimaan tutuksi tulleita ruoanlaiton apuvälineitä omaan kotiin vietäväksi.   

 

Pariskuntien toiveina oli myös saada vaihtelua arkeen, mikä mahdollistui luontevasti, kun ryhmän toteutumisajalle osuivat sattumalta mm. Vappu ja Pääsiäinen, jolloin pöydät katettiin tietenkin koristeluineen teeman mukaisesti. Ehkä sanonta ‘’Arki on yhtä juhlaa’’ voisikin kuvata hyvin yhdessäoloa, josta tänä keväänä saimme nauttia. Sillä kauniiden juhlakattauksien ja maittavien ruokien lisäksi, arki oli usein mukana yhteisesti käydyissä keskusteluissa, ja toteutuihan ryhmä joka kerta keskellä arkea, aina keskiviikkoisin. Usein keskellä arkea, ei välttämättä tule ajatelleeksi, miten pienilläkin asioilla voi olla merkitystä ja kuinka jokaisesta päivästä voi tehdä itselleen juhlaa. Tässä Maista ja muista - kerhossa näitä asioita pyrittiin kuitenkin mahdollistamaan joka kerta ja jokaiseen kertaan muodostui tavaksi yhteinen tekeminen, hyvän ruokahalun toivottaminen toisille, kuulumisten kyseleminen, toisten kuunteleminen, mahdollisuus kokeilla ja tehdä itselle uusia tai harvemmin tehtyjä asioita tarvittaessa ohjatusti ja osallistua itselle mieluisalla tavalla.

 

Tällaisille kerhoille on tarvetta, koska ryhmäläisten mielestä ne mahdollistavat monien muiden asioiden lisäksi mahdollisuuden lähteä liikkeelle pariskuntina ja jakaa ajatuksia omasta arjesta toisten kanssa. Kerhoon osallistuneiden palautteen mukaan mahdollisuutta yhteiseen jakamiseen kaivattaisiin enemmänkin. Kerhossa on ollut jokaisella kerralla leppoisa huumorintäyteinen tunnelma ja kerhoon osallistuneet toivoivat useilla kerroilla jatkoa ryhmälle ja kysyivät “lupaa jäädä luokalle”.

Kirjoittaneet toimintaterapeuttiopiskelijat Jenni ja Leena



Sivut