Blogi

Elämänmakuista ruokaa!

Elämänmakuista ruokaa!

Ihminen luo elämänsä aikana erilaisille asioille omia merkityksiä. Se mikä on tärkeää toiselle, ei välttämättä merkitse mitään jollekin muulle. Siksi myös ruoalla ja ruokailulla on eri ihmisillä eri merkityksiä. Joillekin ruoka ja sen valmistaminen liittyy kotielämään, joillekin se on harrastus, jollekin työ ja joillekin vain välttämättömyys hengissä pysymiseksi. Ruokailuun liittyy usein toisia ihmisiä. Perhe on yhdellä koolla, työkavereitten kanssa käydään lounaalla ja ystävän kanssa kahvitellaan.

Ruoka, jota syömme, ei ole vain ravintoa vaan siihen liittyy paljon symboliikkaa, tunteita, ajatuksia, odotuksia. Ei siis ole sama mitä syömme ja miten, jos asiaa ajattelee laajemmin. Voimme osoittaa arvostusta vieraillemme tarjoamalla heille parasta mitä talosta löytyy. Jos mielestämme tarjottavan tulee olla itsetehtyä, hermostumme jos joudummekin vaikkapa ajanpuutteen vuoksi ostamaan kaupasta valmista.

Tutut tuoksut ja maut tukevat muistisairaan ihmisen identiteettiä ja palauttavat mieleen elettyjä hetkiä samalla tavoin kuin esimerkiksi valokuvat tai musiikki. Sekä ruoan ravintosisältö että ruokailutilanteet ovat muistisairaiden ihmisten hoidossa ja kuntoutuksessa erittäin tärkeitä. Muistisairauden edetessä ruokailussa ilmenee usein ongelmia, joiden syyt voivat olla moninaiset. Ruokailun onnistumista häiritseviä tekijöitä ovat mm. ympäristön häly, kiireinen ilmapiiri, epämiellyttävä ruoka, hahmottamisen vaikeudet, ruokailuvälineiden käytön vaikeudet ja niin edelleen. Kaunis ja rauhallinen tila, oikeanlainen ruokaseura, riittävä apu ja mieluisa ruoka edistävät ruokailun onnistumista. Rutiinit lisäävät turvallisuuden tunnetta. Yhteisruokailussa mukava tapa voisi olla vaikka ruokalaulu, joka on aina sama.

Vaikka ihmisellä on muistisairaus, hän voi monella tavoin osallistua ruokailuun ja sen valmisteluun. Häneltä voidaan kysyä, mitä hän haluaisi syödä, hän voi olla seuraamassa ja mahdollisesti osallistumassa ruoan valmistamiseen ja hänen kanssaan voidaan keskustella ruokaan liittyvistä muistoista. Yhdessä ruokaileminen onkin oiva tapa luontevaan kanssakäymiseen. Kysymällä ja huomioimalla sekä ottamalla mukaan tekemiseen osoitetaan välittämistä ja arvostamista.

Ruokaan saa liitettyä hyvin elämyksellisiä elementtejä. Esimerkiksi vieraan kulttuurin ruokien maistelu, nokipannukahvit ja tikkupullat itse nuotiolla paistettuna tai mikä tahansa muu vähän erikoisempi ruokatilanne katkaisee mukavasti perusarkea. Ruokailu on hyvä pysähtymisen hetki kenelle tahansa. Ennen syömistä kannattaa katsoa mitä lautasella on, millaisia värejä, muotoja ja mille ruoka tuoksuu. Hotkaisun sijaan suussa olevaa ruokaa on hyvä makustella hieman tarkemmin. Tällainen tietoinen syöminen aktivoi aistit ja antaa mahdollisuuden keskittyä hetkeen.

Me kaikki tiedämme, että porkkana on terveellisempää kuin pulla, mutta aina meidän ei onneksi tarvitse elää sen tiedon mukaisesti. Annetaan ruoan olla muistisairaallakin elämänmakuista!

Maaret Meriläinen

toimintaterapeutti

Lähelläsi-hanke

Oulun Seudun Muistiyhdistys

Anteeksi - mikä sinun nimesi olikaan?

Mihin minä laitoin ne auton avaimet? Onko kahvinkeitin varmasti pois päältä? Mikä sen kaupassa juttelemani ihmisen nimi olikaan? No, avaimet pyrin laittamaan aina samaan paikkaan, jotta ne seuraavan kerran löytyisi helpommin. Pikainen vilkaisu keittiöön riittää muistuttamaan, että keitin ei jäänyt päälle. Kaupassa juttelen tapaamani ihmisen kanssa, mutta samalla mietin itsekseen ” tuttu ihminen, mutta en kyllä muista hänen nimeään”

Oletko kokenut joskus samoin? Lähes kaikki ihmiset unohtavat joskus nimiä. Varsinkin väsyneenä, kiireisenä, sairaana tai kipeänä ajatukset voivat takkuilla. Osittaiselle unohtamiselle on luonteenomaista, että unohdettu asia palaa mieleen myöhemmin.

Asioiden unohtaminen voi pelottaa, vaikka taustalla ei läheskään aina ole kyseessä etenevää muistisairautta. Joka kolmannella yli 65-vuotiaalla on jonkinlaisia muistioireita. Nykyään on jatkuva paine uuden oppimiseen ja salasanat, ohjelmistot sekä lisääntyvä tietomäärän hallinta kuormittavat erityisesti työmuistia.

Aivoja kannattaa kuitenkin käyttää. Aivot kaipaavat aktivointia. Parhaiten aivojaan voi aktivoida itseään kiinnostavalla tekemisellä, mutta välillä kannattaa altistua myös uudelle. Aivojaan voi aktivoida myös pitämällä yllä ihmissuhteita, liikkumalla tarpeeksi ja monipuolisesti. Aivot pitää myös radion kuuntelemisesta sekä kirjojen lukemisesta. Aivojaan voi aktivoida myös kirjoittamalla päiväkirjaa, kirjeitä, ajatelmia ja runoja. Aivot kaipaavat siis haasteita mutta myös lepoa, jotta ne voivat suoriutua välillä kuormittavistakin tilanteista.

Hoidettavissa olevia muistioireiden syitä on runsaasti. Niiden tunnistaminen sekä hoitaminen ovat ensiarvoisen tärkeää. Mikäli muisti huononee nopeasti tai haittaa arkea, kannattaa selvittää mistä asia johtuu. Joskus kyseessä voi olla myös etenevä muistisairaus.

Kun tulin kaupasta kotiin, palautui mieleeni kaupassa tapaamani tuttavan nimi.

Aivoviikolla (vk 11) kampanjoidaan koko väestön aivoterveyden puolesta: miten ainutkertaisesta pääomastaan voi pitää huolta ja samalla pyrkiä torjumaan muistisairauksia. Tärkeä viesti on, että pienilläkin valinnoilla on merkitystä ja jokaisella on avaimet omaan muistiterveyteensä. Vuosina 2016-17 Aivoviikon teemana on Aivoterveyttä läheltä. (www.muistiliitto.fi)

 

muistivalmentaja

Ulla Kaikkonen

Kiinni Elämässä – työikäistoiminta

Oulun Seudun Muistiyhdistys

Muistivapaaehtoisten Tammistartti 2017

"Uusi vuosi - uudet kujeet"

Yhdistyksen vapaaehtoistoimintaa on kehitetty jo muutama vuosi ja sitä myöten on mukaan saatu useita innostuneita ja lämminhenkisiä ihmisiä. Osa heistä on toiminut muistivapaaehtoisena jo vuosia. Etenkin MuistiKaveri-koulutuksen myötä uusia vapaaehtoistoimijoita löytää paikkansa yhdistyksen toiminnasta. MuistiKaveri -koulutus onkin tarkoitettu kaikille heille, jotka haluavat tavalla tai toisella toimia muistiyhdistyksen vapaaehtoisena.

Kevät ja syyskaudet aloitamme aina  yhteisillä vertaistapaamisilla. Tämän kevään Tammistartti pidettiin 24.1. ja sujui rennossa ja keskustelevassa tunnelmassa -välillä kahvitellen ja lounasta nauttien. Mukana tapaamisessa oli reilu parikymmentä sekä ennen mukana olleita että uusia vapaaehtoisia. Yhdessä käytiin läpi kuulumisia ja olemassa olevia sekä tulevia vapaaehtoistoiminnan tehtäviä. Suunniteltiinpa jo hieman syksynkin tarpeita. Entisten hyviksi todettujen toimintojen oheeseen on siis tulossa myös uusia kujeita. 

Kaikille muistivapaaehtoisille, jotka antavat omaa aikaansa, haluavat auttaa ja olla lisäämässä muistisairaiden, omaisten, pariskuntien sekä isompienkin porukoiden osallistumisen mahdollisuuksia, täytyy nostaa hattua. Näissä tapaamisissa aina todentuu kuinka moni ihminen on hyvästä sydämestään kiinnostunut olemaan mukana yhdistyksen toiminnassa ja kuinka hienoa on olla koordinoimassa muistivapaaehtoistoimintaa.  Tästä on hyvä aloittaa taas kausi.

Minna ja Minna

Yhdessä ilman ikärajaa

Jokseenkin harvoin näkee, että selkeästi eri-ikäiset viettäisivät vapaa-aikaa keskenään. Omanikäisten kanssa toiminen on yleensä sujuvampaa, sillä ajatukset ja arvostuksen kohteet ovat samankaltaisia. Hengenheimolaisia on helppo löytää. ”Voi, ei ollu tämmöstä meijän nuoruuvessa!” ja samanikäiset tietävät heti mistä puhutaan.

Eri-ikäisten yhteinen tekeminen mahdollistaa sukupolvien aikana kertyneen historiatiedon siirtymisen uusille sukupolville. Maailman muuttuessa aina joku säilyy. Ikäpolvien yhteistä olemista ja tekemistä tarvitaan, jotta ymmärtäisimme mistä tulemme ja keitä olemme. Luonnollisinta eri ikäpolvien välinen toimiminen on sukulaisten kesken, mutta muunkinlainen ikäpolvitoiminta on tarpeen. 

Ikäpolvitoiminnan toteuttaminen saattaa joskus tuntua haasteelliselta. Tekemistä helpottaa se, että kaikilla on yhteinen mielenkiinnon kohde kuten vaikkapa musiikki, elokuvat, ruoanlaitto tai ulkoilu. Mukavan tekemisen äärellä voidaan olla luontevasti yhdessä. Osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemiseen ei riitä, että saa olla mukana tilaisuudessa esimerkiksi palvelutalon vanhukset kuuntelemassa, kun pienet lapset laulavat heille. Syvimmät kokemukset syntyvät siitä, kun aidosti tehdään jotain yhdessä.

Monesti ajatellaan, että ikäpolvitoiminnassa nuoremmat oppivat ikääntyneemmän väen elämänkokemuksesta ja iäkkäillä on mahdollisuus omaksua nuorilta uusia tapoja toimia ja ajatella. Entäs jos tehtäisiinkin jotain sellaista missä kaikilla olisi yhtäläinen mahdollisuus oppia uutta ja ehkä jopa ylittää omat rajansa ja taitonsa?

Valtakunnallista vanhustenviikkoa vietetään tänä vuonna viikolla 40 ja viikon teema on Tekee mieli oppia! Kyky oppia säilyy koko eliniän, vaikka oppiminen muuttuukin ikääntymisen myötä. Jopa muistisairas ihminen pystyy oppimaan uutta, kun opeteltava asia on hänelle merkityksellinen ja mukava. Kun ihminen saa tehdä sitä mistä pitää ja mikä on hänelle tärkeää, hän suoriutuu siitä paremmin. Merkityksellisyys motivoi. Ikääntyneen elämänkokemus auttaa hallitsemaan kokonaisuuksia paremmin ja ikääntynyt osaa yleensä olla myös armollinen itselle. Kaikkea ei tarvitse enää oppia, vaan saa keskittyä siihen mikä oikeasti kiinnostaa. Ei siis ole estettä sille, etteivätkö eri-ikäiset voisi olla yhdessä haastamassa itseään ja oppimassa uutta. Mikäs sen parempaa ikäpolvitoimintaa!

Ikäpolvitoimintaa kannattaa kokeilla! Se onnistuu, kun mukana on innokkuutta, ennakkoluulottomuutta, toimeliaisuutta ja hyviä yhteistyökumppaneita.

Maaret Meriläinen

Lähelläsi-hanke, Oulun seudun muistiyhdistys

Teksti on julkaistu myös sanomalehti Kalevan Muutos nyt -blogina sekä Yhteisöt-sivuilla 26.9.

Sivut